Maratonaamuna herättiin melkoisen tuulen suhistessa auton ulkopuolella. Heti aamusta perinteisesti kipaisemaan esteet vielä kertaalleen läpi ja reitit tuntuivat olevan hallussa. Sami kävi aamulla kävelyllä, jotta se jaksaisi odottaa iltapäivään omaa starttiaikaansa. Kilpailun alettua kävin katsomassa Wilman ja Bennun esteajot ja sen jälkeen vetäydyin taas maskottikoiran kanssa autoon keskittymään omaan suoritukseen. Ajan tappaminen on osa vaikeissa luokissa kilpailemista, kun lähtöajat on yleensä vasta iltapäivästä. Ja jälleen kerran olin onnistunut kauden tavoitteessa eli saanut luokan viimeisen lähtöajan. Kouluosuuden voittaja lähtee aina luokan viimeisenä ja tähän voisi vaikka tottua.

Tuuli yltyi päivän mittaan, mutta onneksi se ei tuonut mukanaan sadetta. A-osuus kulki Loimihaan ympäristön mukavia maalaisteitä ja Sami lähti liikkeelle hyvällä energialla. En kyllä muista, koska olisin ajanut moisessa tuulessa. Yksi osuus peltojen läpi tuli suoraan vastatuuleen ja Samikin oli hieman ihmeissään, miten tuulta vastaan pusketaan. Enimmäisajan puitteissa ja hyvissä voimin tulimme 10 minuutin tauolle.

B-osuudella oli edessä seitsemän estealuetta, joista etenkin kaksi vaikutti ennakkoon hauskan vauhdikkailta ajaa. Muutama este oli enemmän teknisiä ja parille esteelle olimme valinneet hieman pidempiä, mutta sujuvampia reittejä. Tavoitteena oli taas lähteä ajamaan ajatuksella, että hyvä hallinta ja fiilis on vauhtia tärkeämpi tavoite. Ja kun homma on hallinnassa, niin tiedän, että pystymme ajamaan kohtuullisen kovaa. Tavoite toteutui ja vain kolmosesteellä oli hallinnan kanssa haasteita. Nelosella ajo taas sujui ja sinne teimme luokan pohja-ajan. Siihen olen erityisen tyytyväinen, koska kyseessä oli tekninen lautahässäkkä, joissa vielä viime kaudella emme onnistuneet pitämään vauhtia yllä. Toinen pohja-aika tuli viimeiselle esteelle, joka ennakkoon oli toinen suosikeistani. Ennen viimeistä estettä jouduimme matkaosuudella ottamaan laukkaspurtin, kun jostain syystä olimme hieman maksimin yläpuolella viimeisen kilometrin alkaessa. Spurtti tuntui ehkä hieman Samin kulkemisessa viimeisen esteen lopussa eli sinänsä pohja-aika oli jopa yllätys. Hyvin Sami jaksoi kuitenkin vielä maaliin ja läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen heti maaliin tultuaan.













Maratonin jälkeistä hyvää fiilistä ja osakokeen kakkossijaa varjosti matkan varrelle kadonnut etukenkä. Yhtään en tiedä, missä vaiheessa se oli irronut, koska maalissa sen puuttuminen vasta huomattiin. Loppukäynneillä näkyneet muutama epäpuhdas askel sai kuskin hyvät fiilikset nopeasti laskemaan. Tähänkö tämä kisa nyt johtoasemasta jäisi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä jäi kenkä kilpailuissa matkan varrelle. Onneksi autosta löytyi oma varakenkä ja pohjallinen ja kilpailun kengittäjä askarteli pitkään ja hartaasti etujalan kanssa, jotta kenkä saatiin takaisin hieman sisäreunasta kuluneeseen kavioon. Kengitystä ei suinkaan helpottanut levoton kengityspaikka, jossa hevosia kulki ohi ja pesukoneen poistovedet suihkusivat jaloille. Kenkä saatiin kuitenkin kiinni ja iltakävelyllä tsekkasimme vielä Samin liikkumisen. Puhtaalta se näytti vaikka itse aina vähintään kuvittelee näkevänsä sentin mittaisen eroa askelissa.


Illalla pääsimme taas paljuun rentoutumaan ja illanvietossa pokkasimme palkinnot kahdesta ensimmäisestä osakokeesta. Ja johtoasemasta lähtisimme viimeiseen kilpailupäivään.