Viikonloppuna kilpailtiin lähes kotimaisemissa, kun Savijärven Kartanolla järjestettiin kansainvälinen CAI2* valjakkoajokilpailu. Suomalaiselle kuskille on harvinaista herkkua päästä ajamaan KV-kilpailua ilman laivamatkoja ja tuhansia ajettuja kilometrejä. Vaikka kansainvälinen vastus ei tänä vuonna poniluokkaan löytänyt, niin kilpailussa pääsi kuitenkin ajamaan koulurataa KV-tuomareille ja maraton- ja tarkkuusratojen suunnittelusta vastasi kansainvälinen kokenut ratamestari.

Sami kotiutui tiistaina tuttuun talliin hyvin ja kävimme kevyesti ajamassa koulua iltapäivällä. Illalla oli edessä vetcheck, jonka Sami synttäreiden kunniaksi läpäisi heittämällä. Vetcheckin jälkeen oli kuskipalaveri, jossa oli suullinen ”radannäyttö”. Tutuissa maisemissa rata on helppo opetella noinkin ja mikä parasta, tämä säästää aikaa perjantaina esteiden kävelyyn. Kuskipalaverin jälkeen oli kaikille yhteinen rento ”Get together” tapahtuma ja illan aikana julkaistiin myös perjantain kouluaikataulu. Me saimme hyvän lähtöajan luokan viimeisenä.

Perjantaina aamupäivä meni valjakkotarkastusta tehdessä. Olimme Heikinheimon Jounin kanssa saaneet tehtäväksi helppojen luokkien valjakkotarkastuksen. Sihteeriksi saimme vielä kokeneen valjakkokuskin Ehrnstenin Jennin, joten kokemusta tarkastustiimissä löytyi. Oli todella hauskaa ja avartavaa tutkia erilaisa valjakoita ja niiden varusteita ja täytyy kyllä todeta, että varusteiden taso harrastajilla on noussut huimasti muutaman viime vuoden aikana.

Valjakkotarkastuksen jälkeen oli aika keskittyä omaan ajoon. Kävin kävelemässä kouluradan ja kertailin sen vielä mielessäni ennen kuin päivän groomini ilmestyi paikalle. Edellisen viikon kaverikivan tuloksena Ståhlin Katja oli lupautunut minulle koulugroomiksi. Groomausvaatteiden hankkiminen oli hieman haastavaa näin lyhyellä aikataululla, mutta Katja oli onneksi saanut lainaksi Hipposportista ruskean takin. Takki oli vaan pari numeroa liian pieni, mutta napa kohti selkärankaa ja kohti suoritusta. Verkassa irtosi jo ensimmäinen nappi ja juuri ennen radalle menoa toinen. Uuden groomin ja rennon fiiliksen lisäksi Samille kokeiltiin ompun syöttämistä verkassa ja juuri ennen radalle menoa. Tiedä sitten, mikä vaikutti, mutta paria laukkarikkoa lukuunottamatta Sami teki hyvän radan ja uudet ennätyspisteemme kirjataan nyt 44,73 vp eli 72 % ja se riitti luokan voittoon. Erityisesti lämmitti tanskalaiselta MM-tason tuomarilta Pia Skarilta saadut 45 vp. Koulu on siis hyvällä mallilla! Ja se kolmas nappi…se irtosi kuolaintarkastuksessa. Katjan ajatukset päivästä voit lukea Katjan blogista. Ilta menikin sitten perinteisesti esteitä kävellen. Melko haastavia kiharoita oli opeteltavaksi.

Lauantaina aamulla kävelin tuttuun tapaan esteet kerran läpi ja kaikki tuntui olevan hanskassa. Radalle lähdimme päivän toiseksi viimeisenä, mutta tämä on asia johon haluan tottua vaikka pohjat reitillä ja esteille on jo silloin kelin mukaan myllätty. Lähtöjärjestys on käänteinen koulutuloksiin ja tavoittena meillä on jatkossakin olla koulun jälkeen mahdollismman kärjessä eli maratonille sis viimeisten joukossa. A-osuus oli uhakna olleen rankkasateen takia lyhennetty vain 2.6 kilometrin mittaiseksi ja aikaakin oli pidennetty reilusti eli se oli pelkkä pikku hölkkä, josta tultiin suoraan tauolle. Kovassa kunnossa olevalle kisaponille tämä aiheutti melkoisen haasteen, kun esteosuudelle lähdettiin pönttö täynnä virtaa. Ensimmäisellä esteellä haimme hyvää tuntumaa ajamiseen ja seuraavilla neljällä esteellä taisimmekin tehdä poniluokan pohja-aikoja. Sami oli melko vahva ja varsinkin esteiden välillä menoa oli ihan liian kanssa. Kuudennella esteellä eli vesiesteellä, meinasimme ensimmäistä kertaa urallamme ihan oikeasti kaataa vaunun, kun ajauduimme hankalasa paikassa tolppaan kiinni. Kiitos upeasti toimineelle groomillemme Laurille, joka hyppäsi kyydistä, piti vaunun pystyssä ja sai sen vielä liikautettua tolpasta irti, niin pääsimme jatkamaan matkaa. Vähän varovaisemmin este loppuun ja välitaipaleella korjasimme hieman valjaita, jotta uskalsimme ajaa viimeiselle esteelle. Sinne taas pohja-aika ja vaikeuksista huolimatta voitimme maratonin.

Sunnuntain tarkkuusradassa näkyi taas kansainvälisen ratamestarin kädenjälki. Erittäin haastava ja kimurantti, mutta hevosille miellyttävä rata. Tarkkudessa groomina oli viikonlopun Samin hoitajana toiminut Anni Kinnunen, joka on aikaisemmin groomannut vain helpoissa luokissa. Oli kuulemma hieman erilaista menoa. Sami tuntui verkassa hyvältä ja oli radalla hyvin ajettavissa. Tuloksena kaksi palloa alas ja reilut neljä sekuntia yliaikaa. Haastavalla radalla se riitti kuitenkin voittoon ja samalla varmistimme kokonaiskisan voiton!

Huima viikonloppu siis sisälsi kaikkien kolmen osakokeen voiton sekä kokonaiskilpailun voiton. Lajin haavoittavaisuus konkretisoitui myös hyvin lauantaina vesiesteellä. Yksi pieni virhe ja kilpailu olisi voinut päättyä siihen. Hyvän groomin merkitystä etenkin kestävyyskokeessa ei voi liikaa korostaa. Ja minulla on maailman paras groomi! Se tsemppaa, sätii ja korjaa kuskin virheet ja tunnelma vaunuilla on aina kuitenkin hyvä. Myöskin hyvä hevosenhoitaja on osa onnistunutta kilpailua. Se mahdollistaa kuskille keskittymisen kilpailuun. Kiitos Annille tästä viikonlopusta. Ja tallipäällikkö vastaa kaikesta kalustosta, pakkaamisesta, roudaamisesta ja vaikka mistä. Valjakkoajo on tiimityötä ja onni on hyvä tiimi!