Vihdoinkin pääsimme Bennun kanssa debyytikisaan! Bennu tuli meille reilut puolitoistavuotta sitten elokuussa ja alun perin oli tarkoitus ajaa sillä ensimmäinen kokonaiskilpailu viime kaudella. Ainoa kilpailu, joka aikataulullisesti olisi sopinut Samin kalenteriin, meni meiltä kuitenkin ohi, kun Bennu liukastui laitumella ja liikkui hieman huonosti kisan alla. Nyt kaikki oli kunnossa ja jopa Bennun uudet omat maratonvaunut käytössä. Tarkoituksena oli, että minä käyn koeajamassa Bennua kisatilanteessa ennen kuin se siirtyy Wilman kisaponiksi. Wilma lähti samaan kisaan Pullalla hakemaan itselleen lisää kokemusta. Juuri ennen kisaa saimme tietää, että Wilman luokassa ei ollut tarpeeksi lähtijöitä ja Pulla&Wilma siirtyisivät meidän kanssa samaan luokkaan. Hieman tylsää ja aikatululisesti haastavaa, mutta muut luokat olisivat olleet heille näin lyhyellä varoitusajalla liian vaativia.

Matkasimme Ypäjälle jo torstaina, koska kouluosuudet oli meillä molemmilla heti perjantaiaamuna. Illalla kävimme ajamassa kisa-alueen verkkakentällä ja Bennu tuntui hyvältä. Aamulla siirtyminen kouluradan tuntumaan osoittautui hieman haastavaksi. Vastaan tuli lanatraktoria, hiittaavia ravureita, kaahaava pakettiauto ja siirtymän kisakentälle viimeisteli käyntiin särähtäneet kovaääniset. Jos oli tultu totuttelemaan kisatunnelmiin, niin nyt sitä todella tehtiin koko rahalla… Kiitettävän nopeasti Bennu kuitenkin palasi noista maan pinnalle ja valjakkotarkastuksessa seisoi suorastaan mallikkaasti paikoillaan. Taisi tehdä henkilökohtaisen ennätyksensä vaunujen kanssa seisomisessa.

Alkuradan kouluosuudesta Bennu oli hieman koomassa eikä vastannut oikein ohjastuntumaan eikä ääniapuihin. Puolen välin jälkeen poni alkoi jo toimimaan ja kiemurauralla oli jo ihan huippu hyvin ajettavissa…siitä taidettiinkin saada kahdeksikko! Hyvä veto ensikertalaiselta ponilta alun koomasta huolimatta ja tuloksena 56,25 vp sekä osakokeen toinen sija Wilman voittaessa meidät pisteellä! Wilma toimi minulle groomina kouluradalla, niin sain samalla radalle valmistautuessa ja myös radan aikana kerrottua hänelle mitä ja miksi teen, jotta saan mahdollisimman hyvän suorituksen aikaiseksi. Itse pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan kypäräsääntöä eli ajamaan koulua kypäräpäässä. Sinänsä se ei ole minulle ongelma, koska ajan aina kotonakin kypäräpäässä.



Hieman oli outo fiilis, kun kouluradan jälkeen poni oli karsinassa ennen yhtätoista ja edessä oli kolmen maratonesteen kävely. Viime kausilla lähtöajat kouluosuudelle ovat Samilla olleet kolmen maissa iltapäivällä ja esteitä on ollut opeteltavaksi seitsemän tai kahdeksan. Mutta esteisiin tutustumaan siis mentiin ja ensimmäisenä oli tuttu koivikko. Kaikilla esteillä meillä oli myös vain neljä porttia eli reitit oli melko helppoja löytää. Koivikkoon löytyi selkeä tie ja siirryimme mutterille. Itse en pidä kyseistä estettä ns noviisiluokkiin sopivana, kun se on ahdas ja sisältää viistoja pohjia ja tällä kertaa se oli suunniteltu niin, että kumpaakaan ei voinut edes välttää. Viimeisenä esteenä oli ruokintapöytä, jonne löytyi tiet myös helposti. Koska aloitteleville kuskeille ja hevosille tarkoitetussa helppo C luokassa ei ajeta a-osuutta, niin rataan tutustuminenkin oli melko lyhyt. Kokonaispituutta 3620 metriä, ajettavia esteitä kolme ja niillä olevia portteja 12 vrt Samin normiin 15 kilometriä, 7 estettä ja 42 porttia. Loppupäivästä olikin sitten aikaa seurailla muiden kouluratoja ja väännellä Bennulle hokkeja varsinkin, kun meillä oli leirissä oma kokki, joka vastasi ruuanlaitosta. Kiitokset Wilman groomin Johannan miehelle Juholle!

Lauantain kestävyyskoe sujui Bennulta hyvin. Koska luokka oli helppo C, niin saimme groomille päälle heijastinliivin merkiksi laukkakiellosta. Tätäkään en ole ennen päässyt kokemaan. Ensimmäisellä esteellä Bennu ei vielä oikein ymmärtänyt, miksi puiden välissä kurvaillaan ja ahtaaseen mutteriinkin se empi menemistä, mutta sitten se taisi hiffata, mistä lajissa on kysymys. Viimeisellä esteellä se meni jo kuin vanhatekijä. Matkaosuudetkin esteiden välillä sujuivat hyvin ja erityisen tyytyväinen olen muiden valjakoiden kohtaamiseen, joka ei aiheuttanut juurikaan ongelmia. Vauhdit osuudella olivat vain 9,5 km/h eli ehdimme reilusti kävelemäänkin esteiden välillä ja maaliin tullessa Bennun syke oli 52krt/min eli eipä juuri mitään. Paluumatkalla radalta kävimme vielä siedättämässä Bennua alikulkutunneliin menoon ja sekin sujui. Lopputuloksena oli tyytyväisen oloinen poni ja kestävyyskokeen voitto Wilman jäädessä tällä kertaa meille reilulla pisteellä. Illan vietossa selvisi myös, että olimme Wilman kanssa tasapistein voittaneet valjakkotarkastuksen eli jäsentenvälinen kisa.

Sunnuntain tarkkuuden rata oli helppo ja sisälsi vain seitsemän porttia. Kun leveys oli vielä +40 cm, niin tehtävä tuntui mahdolliselta myös Bennulla. Verryttelyssä oli muutama kiva iso lätäkkö, joten pääsimme samalla testaamaan, miten Bennu menee veteen ja menihän se. Bennu toimi verryttelyssä hyvin ja radalla ainoana tavoittena oli saada se tulemaan porteille suoraan ja huolestumatta. Bennulla on ollut välillä tapana panikoida porttien välissä ja sitä koitin välttää maltillisella ja tasaisella ravilla…ja laukkaminehan meiltä oli taas kielletty. Siinä onnistuimmekin ja ajoimme puhtaan radan, mutta saimme 0,09 vp ylitetystä enimmäisajasta. Paluumatkalla tallille tapasimme vielä kaksi peuraa, joten kyllä nyt on ponia siedätetty ihan urakalla.

Bennun loistavat suoritukset riittivät luokkavoittoon! Tiedän, että joku on varmasti sitä mieltä, että maajoukkuekuskit eivät kuulu näihin luokkiin tikkareita viemään, mutta minä tein päätöksen luokkavalinnasta poni edellä. Jos poni on ensikertalainen, niin haluan viedä sen maltillisesti sille sopivaan luokkaan. Tämän ponille miellyttävän kokemuksen jälkeen on hyvä lähteä rakentamaan eteenpäin ja uskon, että Bennusta saadaan vielä hyvä junnukilpuri Wilmalle. Se ehkä tarvii vielä lisää siedätystä, mutta aika näyttää missä ja miten.