speedex.jpg

pm_2013

Valjakkoajon PM-kilpailut 2013 Tanska, Dronninglund




Järjestäjän kotisivut, josta löytyy mm kilpailujen tulokset sekä joukko mielenkiintoisia esittelyjä kilpailuun osallistuneista ajureista.

Matkavalmisteluja

Tavallaan matkavalmistelut alkoivat jo tammikuussa, kun Samin rokotuksia päivitettiin kaiken varalta kansainvälisiä vaatimuksia vastaaviksi. Rokotussarja piti aloittaa alusta, koska Samilta puuttui 6kk kohdalla annettava vahviste, jota ei ollut aikoinaan vaadittu. Ja siksi taas toukokuussa rokotettiin uudelleen. Maaliskuussa ylitettiin seuraava kynnys, kun Sami sai lopullisen mittatodistuksen ja oli siis poni. Ja olihan tietty PM-kilpailuun osallistuminen ollut kaukainen haave jo Samia varsasta laitellessa, mutta tämän kilpailun oletin tulevan liian aikaisin, varsinkin kun kilpailun ajankohdaksi paljastui aikainen heinäkuu ja kilpailurutiinia vaikealla tasolla ei meillä kummallakaan ollut kuin edellisen vuoden SM-kilpailusta.

Kevään valmennuksissa hiottiin kuvioita ja ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös ajaa FEIn 9 ohjelmaa, jota PM-kilpailussa ajettaisiin. Aika kovalta haasteelta se silloin tuntui. Ypäjän kilpailussa päästiin ensimmäistä kertaa kokeilemaan ohjelmaa radalla ja samalla myös kisakuntoa vaikealla tasolla. Hengissä selvittiin ja haavetta ei haudattu. Oli aika hankkia Samille FEIn passi ja itselleni FEIn rekisteröinti. Savijärvellä kouluohjelma sujui jo paremmin ja maratonilla ja tarkkuudessa kokeiltiin kovempia vauhteja. Näillä näytöillä osallistuminen PM-kilpailuun varmistui ja oli aika aloittaa lopulliset valmistelut. Valmisteluissa suurena apuna oli kotivalmentajamme ja Suomen joukkueenjohtaja Ben Simonsén, joka on kokenut kilpailija ja matkaaja. Ben varasi laivamatkat sekä hevosten yöpymiset ja antoi lukuisia ohjeita käytännön kysymyksiin. Tästä hänelle isot kiitokset!



Ratsastajain liitosta kävimme hakemassa edustusvaatteet ja ensimmäisen KV-kilpailun kunniaksia päätimme myös vaihtaa imagovärimme oranssin Suomen siniseen. On hienoa, että myös yksikkökuskeille oli huomioitu mahdollisuus käyttää kahta groomia, joka ainakin meillä on oleellinen osa tiimiä ja saimme molemmille groomeille myös edustusvaatteet. Molemmat liikkuvat kuitenkin näkyvästi kilpailupaikalla ja tallialueilla.



Seuraavaksi oli vuorossa pakkamista, pakkaamista ja pakkaamista. Juhlavaunut vietiin odottamaan kuljetusta Urjalaan ja samalla reissulla haettiin pieniä säilöpaaleja evääksi hevosille. Matkakaveri Heidi Sindan Instruktör eli Ismo saapui lauantaina meille Sipooseen ja samalla aloitettiin hevosten totuttaminen uuteen heinään ja matkaruokintaan. Ismo ja Sami saivat myös kaksi yötä nukkua vierekkäisissä karsinoissa ja tutustua rauhassa toisiinsa. Sunnuntai iltana kaikki alkoi olla valmista.
















Maanantai 8.7

Aamulla klo 4.40 Ismo ja Sami pakattiin autoon ja matka kohti Tanskaa alkoi. Hevosten lisäksi matkaan lähtivät ajuri Leena, autokuski Timo, Samin groomit Lauri ja Milja sekä valokuvaajammme Pekka. Ismosta huolta pitämään lähti Ismon groomi Annika. Alkumatkalla saimme nauttia Annikan tekemästä herkullisesta matkamansikkakakusta. Ensimmäisenä etappina oli Turun satama, josta klo 8.15 lähti M/S Galaxy kohti Tukholmaa. Satamassa Ismo ja Sami saivat syödä aamupalan laivan lähtöä odotellessa. Timo ja hevoset menivät laivaan rahtipuolelta ja me muut matkustajapuolelta. Samassa laivassa matkusti myös seitsemän muuta suomalaista valjakkohevosta kahden olleessa jo valmiiksi Tanskassa odottamassa kilpailua. Laivaan päästyämme menimme hevosia vastaan autokannelle ja juotimme matkalaiset vielä kertaalleen. Harmiksemme emme saaneet meidän autosta kumpaakaan lastaussiltaa auki, mutta kaikki ikkunat ja räppänät avattiin, jotta ilma pääsisi kiertämään mahdollisimman hyvin.

Laivamatkan aikana kävimme kolmeen kertaan juottamassa ja syöttämässä hevosia ja tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. Molemmat hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä ja rauhallisilta ja lämpötila sekä ilma autossa pysyivät kohtuullisina. Matkan aikana hevoset saivat juomisen lisäksi heinää, pellavaa, lesettä, vitamiineja ja elektrolyyttejä.

















Tukholmasta matka jatkui kahdella pysähdyksellä kohti Göteneä, jonne matkaa kertyi noin 320 km. Götenessä majoituimme muiden suomalaishevosten kanssa ruotsalaisen valjakkokuskin Yngve Källin tallin, jossa hevosilla oli isot ja mukavat karsinat odottamassa. Hevosemme olivat hyväkuntoisia 22 tunnin matkustamisen jäljiltä.


















Tiistai 9.7

Aamupäivällä Götenessä Sami pääsi Miljan kanssa kävelylle ja kevyesti ratsain verryttelemään.













Sami olisi halunnut esittää vaikka hieman vaikeampiakin temppuja LOL Matkaväsymys ei siis vielä painanut jaloissa.

Matka jatkui tiistaina iltapäivällä kohti Göteborgia, josta oli reilu kolmen tunnin lauttayhteys Tanskan puolelle Fredrikshavniin.

Götöborgin satamassa laivaa odotellessa henkilökunnalla oli hetki aikaa huilata =).













Fredrikshavnista oli matkaa enää noin 50 km kilpailupaikalle, jossa olimme perillä myöhään tiistai-iltana. Järjestäjä oli luvannut, että tallit olisivat valmiina ja eläinlääkäri odottamassa klo 23 tiistaina. Jossain kuitenkin tieto oli katkennut…eläinlääkäri herätettiin ja tallitkin olivat vielä pesussa. Tuulessa, pimeässä ja työmiesten seassa löysimme kuitenkin omat karsinamme ja olimme onnellisesti perillä. Laitoimme leirin pystyyn ja pääsimme ansaitulle levolle.

Keskiviikko 10.7

Heräsimme Tanskassa sumuiseen aamuun, mutta auringon noustua myös sumu hälveni ja kilpailupaikan viimeistelty ympäristö teki vaikutuksen. Sami pääsi kävelylle ja itse tutustuimme kilpailupaikkaan ympäristöineen. Koska kaikki kilpailualueen pohjat olivat nurmikkoa, päätimme laittaa Samille hokit alle ennen ensimmäistä liikutusta. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kaksi ensimmäistä jalkaa meni vielä aika hyvin, kolmannessa Sami alkoi jo kypsyä ja oikea etujalka oli viimeinen niitti. Tuloksena useampi mustelma, tallottu jalkapöytä, keuliva poni, muutama ruma sana ja kolme hikistä ihmistä. Ja lopputuloksena Samilla jaloissa 15 hokkia ja yksi katkennut jengatappi.

Seuraavaksi kävimme selvittämässä, missä saisi ratsain liikuttaa poneja. Ohje oli erittäin selvä: ”tänään kentillä 1 ja 2, jos siellä ei ole valjakoita”. Kilpailualueella oli siis rinnakkain kolme täysimittaista 40m x 100m nurmipintaista rataa, joista yksi oli kilpa-areena ja kaksi verryttelyalueita. Siis Samille satula selkään ja menoksi. Onneksi Milja oli juuri ratsastanut Samin valmiiksi, kun stewardi tuli kertomaan, että em kentillä ratsastaminen ei ollut sallittua. Taas pieni tietokatko järjestäjiltä, mutta onneksi emme olleet ainoita ratsastajia. Sami liikkui puhtaasti ja energisesti, mutta oli kuljetuksen jäljiltä hieman jäykkä oikealta.
Iltapäivällä oli edessä ensimmäinen hevostarkastus eli vetcheck. Eläinlääkäri ja tuomaristo tarkisti hevosten kilpailukelpoisuuden. Tarkastusta varten Sami puunattiin ja letitettiin, kuten KV-kisoissa on tapana. Suomen joukkue järjesti myös oman ”varjotarkastuksensa” juuri ennen varsinaista tarkastusta, jotta isoja yllätyksiä ei tarkastuksessa tulisi. Sami käyttäytyi tarkastuksessa hienosti ja esitti vaaditut käynnin ja ravin kuuliaisesti. Saimme luvan jatkaa kilpailua.


Vetcheckin jälkeen otettiin vielä joukkuekuvat, kun koko ryhmä oli hevosineen edustusvaatteissa paikalla. Vetcheckin jälkeen päätimme pyytää paikalla ollutta suomalaista hierojaa Arja Mikkosta vielä katsomaan Samin lihaksiston läpi. Sami nautti hieronnasta silmin nähden ja mitään normaalia kuljetusjäykkyyttä kummempaa ei löytynyt. Oikealta puolelta ehkä hieman enemmän, joka saattaa selittää myös vaikeudet oikean jalan hokittamisessa.

Hieronnan jälkeen liikutin Samin kevyesti vaunuilta Benin valvovan silmän alla. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja Benin mukaan Sami liikkui jopa paremmin kuin ikinä kotona. Kohtalomme oli kuitenkin olla Suomen ponijoukkueen ulkopuolella alkukauden tulosten perusteella. Saimme kuitenkin osallistua kilpailuun yksilökilpailijana ja pätimme näyttää, että olisimme ansainnet paikkamme joukkueessa.













Illalla oli vielä edessä PM-kilpailun avajaiset, joihin osallistui jokaisesta maasta yksi hevonen vaunujen kanssa ja kaikki muut ajurit jalkaisin. Suomea avajaisissa edusti Samin matkakumppani Ismo ajurinsa Heidi Sindan kanssa. Avajaisten jälkeen kävin vielä tutustumassa koulurataan jalan eli kävelin läpi FEI9 ohjelman hankalimmat tiet ja mittailin kiintopisteitä avuksi hankalimpien kuvioiden suorittamiseen.



Torstai 11.7

Torstaina oli koulukokeen vuoro. Tämä oli kaukainen haave joskus kevättalvella, kun ensimmäistä kertaa Haimi-hallissa FEIn 9 ohjelmaa kokeiltiin ja silloin haave tuntui jopa lähes mahdottomalta. Sami kävi aamulla Miljan kanssa kävelyllä ja sen jälkeen Milja letitti ja siisti Samin. Itse kävin seuraamassa muutaman kouluradan läpi ja palauttelin mieleen radan tiet ja tehtävät. Lähtöaikamme oli klo 10.05 ja eikä sen kovempaan paikkaan kuin hallitsevan maailmanmestarin Kristina Klindin perään.

Verryttelyssä Sami tuntui hyvältä ja lähdimme luottavaisin mielin ensimmäiseen kansainväliseen koitokseemme. Verryttelyolosuhteet olivat loistavat. Käytössä oli kaksi täysimittaista rataa. Ensimmäisellä radalla sai olla kolme valjakkoa kerrallaan eli halutessaan verryttelemään pääsi 50 minuuttia ennen suoritusta. Toisella radalla oli aidat ja kirjaimet ja kaksi valjakkoa eli verryttelun viimeiset 20 minuuttia oli täydet rataolosuhteet. Ennen radalle menoa oli vielä tilaa verrytellä radan päädyssä. Olisipa Suomessakin edes jossain tällaiset olosuhteet!

Ensimmäisen kerran uransa aikana Sami oli rento läpi koko radan eikä kytännyt yhtään mitään. Muutenkin rata sujui ilman isompia rikkeitä ja suurin ongelma olikin kuskin sählääminen ohjien kanssa kootussa ravissa yhden käden kahdeksikoilla. Siitäkin huolimatta kuviot saatiin suoritettua ja tehtiin radalla jopa ensimmäinen onnistunut 10 sekunnin pysähdys =). Teimme ennätyspisteemme 56 vp ja olimme luokassa 7./17 sekä toiseksi paras suomalainen vain alle pisteen Hannulle ja Vilille jääneenä. Paljon jäi vielä kuskin kokemattomuutta esittämättä, mutta nyt tiedämme, että hyvänä päivänä kaikki on mahdollista. Oli loistava fiilis, kun onnistuminen tuli oikeaan paikkaan ja pääsimme näyttämään, että kykemme suorittamaan myös hieman isommissa ympyröissä.













Iltapäivän käytimme maratonesteisiin tutustumiseen. Illalla oli myös maratonreitin selostus. Kilpailussa ei siis ollut suomalaisille tuttua radannäyttöä, vaan kilpailijoille jaettiin kartat ja ratamestari kertoi yleiset ohjeet ja sen jälkeen rataan sai tutustua itsenäisesti polkupyörillä tai mopoilla.

Illalla suomalaisleiri kokkaili yhdessä. Mitä useampi kokki, sen parempi soppa…


Perjantai 12.7

Perjantai oli ponikuskeilla vapaapäivä ja saimme rauhassa keskittyä maratonesteisiin tutustumiseen ja kisaturistin elämään. Katsoimme aamulla suomalaisyksiköiden ajot ja lähdimme sen jälkeen tutustumaan Dronninglundin kylään sekä vilvottelemaan merenrantaan. Pieni uintireissu teki hyvää ja sen jälkeen palasimme esteille sekä seuraamaan suomalaisten parikuskien kouluratoja. Niitä olikin ilo katsoa ja erityisesti Tauriaisen Jarmon parin esitys oli aivan loistava!!! Maratongroomimme Lauri kävi tutustumassa 6 km A-osuuteen pyörälla ja sillä aikaa kuskilla oli aikaa rauhassa tutustua esteisiin. Itse kuskina kävin pyöräilemässä vain E-osuuden välimatkat. Siitäkin tuli 7 km pyöräiltävää maastossa per kierros eli kuntoilua tuli riittämiin. Esteitä oli kahdeksan ja joukossa oli meille paljon uutta nähtävää ja tehtävää. Muutama esteistä oli melko teknisiä ja korkealle siltaesteelle emme ole koskaan aikaisemmin päässeet edes harjoittelemaan. Vähitellen reitti ja esteet alkoivat hahmottumaan ja nuotitkin tuli tehtyä.
























Lauantai 13.7

Vihdoinkin oli aika lähteä kokeilemaan voimia kansainväliselle maratonradalle. Aamulla kuudelta kävin ruokkimassa Samin ja lähdin vielä kertaalleen kävelemään esteet läpi. Suomessa tuohon aikaan aamusta saa yleensä kävellä kaikessa rauhassa, mutta nyt esteillä oli jo täysi kuhina. Esteet tuntuivat tutuilta ja reitit varmoilta, joten siltä osin kaikki oli kunnossa.

Lähtöaikamme maratonille oli klo 9.36 ja aamulle oli laadittu tuttuun tapaan tarkka aikataulu.
8.00 kävelylle ja harjaus
8.30 suojat
9.00 valjaat
9.10 tallista
9.15 vaunuissa
9.26 lähtöpaikalla
9.36 lähtö

Lähtöpaikka sijaitsi 800 m tallialueelta ja Samin ensimmäiset tyypilliset loikat otettiin jo siirtymämatkalla lähtöalueelle. Joulukuusiviljelmät, maissipellon kastelujärjestelmät ja tanskalaiset tuulimyllyt kun eivät kuulu meidän normi rutiineihin LOL. Lähtöalueelle pääsimme kuitenkin ajoissa ja onnistuimme lähtemään meille uuden maa-ajanoton mukaisesti.

A-osuus oli 6 km pitkä ja nopeutena oli 14 km/h. Reitti kulki pitkin kaunista tanskalaista maaseutua. Tiet olivat osittain soraa ja osittain mukavia kimmoisia peltoteitä. Reitti oli hyvin merkattu ja sen seuraaminen oli helppoa. Vaikeimmat hetket koettiin reitin kulkiessa lehmäaitauksen reunaa, mutta siitäkin selvittiin ja osuudelta maaliin tultiin hyvin ihanneajan puitteissa. Siirtymätaival oli 800 m ja osittain asfaltilla ja siksi Samille aika kevyttä vedettävää. Siirtymätaipaleen jälkeen ennen lepopaikkaa oli pakollinen ravipätkä asfaltilla. Tämä toimi hevostarkastuksena eli suoran päässä seisoi eläinlääkäri tarkistamassa hevosen liikkeet ja ilmeisesti ohimennessä vilkaisi yleiskunnon, koska taukopaikalla hän ei käynyt edes vieressä. Siis pulsseja, hengityksiä tai lämpöjä ei sen kummemmin mittailtu, jos poni näytti muuten olevan ok. Ehkä meillä Suomessa tässä asiassa välillä vähän liioitellaan. Pakollisen 10 min tauon jälkeen saimme luvan siirtyä E-osuuden lähtöön.


E-osuuden lähtö oli asfalttitiellä risteysalueella, joka oli aika mielenkiintoinen valinta ratamestarilta. Ainakin meidän siinä ollessa autoja tuli koko ajan molemmista suunnista ja siinä kaistalla olisi sitten pitänyt odottaa lähtöä pari minuuttia, joka ei meiltä tietenkään onnistunut. Päädyimme tekemään volttia jonkun tanskalaisen sileälle puutarhanurmelle. Oma haasteensa oli myös lähdön maa-ajanottajat, jotka molemmat puhuivat ilmeisesti vain tanskaa, mutta pääsimme kuitenkin kunnialla matkaan. E-osuus oli 7,1 km pitkä ja nopeus oli 13,9 km/h. Ensimmäinen este oli melko tavallinen metsäeste reilun kilometrin jälkeen. Kakkoseste oli tekninen hirsihässäkkä, joka oli meille uusi kokemus. Kolmosesteellä pyörittiin ympyrää paalien ja pajujen seassa. Siellä Sami jäi jäpittämään yhdessä käännöksessä ja jouduimme tekemään yhden ylimääräisen voltin. Neloseste oli taas teknisempi kummulle sijoitettu aitahässäkkä, joka sujui ihan ok. Viitoseste oli vesieste yhdistettynä aidattuun kumpuun. Siellä B-portin veteen menossa piti sen verran käskeä, että ei ehditty enää kääntyä ja jouduimme tulemaan voltin kautta takaisin veteen. Kuutoseste oli puskassa hanattelua eli lähinnä pitkiä teitä. Sen jälkeen tulikin ehkä kilpailun vaikein tekninen este, jonne tuli se meidän perinteinen kolmas voltti, kun kuskilta loppui kantti kääntää. Nopeammalla reagoinnilla se olisi siis varmasti ollut käännettävissä. Sokerina pohjalla odotti siltaeste, joka oli meille täysin uusi elementti. Suoraan sisääntulon edessä odotti korkea silta ja A-portti sen päällä. Se oli ajettavissa myös pidempää reittiä sillan alta, johon useampikin kilpailija päätyi, mutta me päätimme hankkia yhden kokemuksen lisää. Laukalla sisään ja nokka kohti kaiteiden väliä. Juuri ennen siltaa tuntui Sami jähmettyvän ja ryhdistäytyvä, mutta Benin neuvoa noudattaen piiskalla kannustaen ”plits-pläts” ja ennen kuin kuskikaan tajusi, olimme jo sillalla. Tämä oli meidän kisan ehdottomasti paras este, vaikka pyörät kävivät muutamassa kaarteessa ilmassa, mutta loistava groomi pelasti tilanteen. Viimeiseltä esteeltä jatkoimme maaliin ihanneajan puitteissa ja kokonaisuuteen olimme melko tyytyväisiä. Vaikean tason maratonit ovat meille vielä vaikeita ja suoriuduimme kuitenkin tässä kilpaiussa omalla tasollamme. Sami ei ollut ehkä yhtä terävä kuin hyvin menneessä Savijärven kilpailussa ja vastasi apuihin ajoittain pukittamalla, mutta urheasti se suoritti vaaditut tehtävät. Sami tuli maaliin hyvä voimaisena ja saimme jatkaa maalista suoraan tallialueelle. Sami pääsi suihkuun ja palauttaville kävelyille.













































Illalla Sami kävi vielä Miljan kanssa kävelyllä muutamaan kertaan ja vaikutti hyvin palautuneelta. Illalla oli myös vuorossa kilpailun illanvietto, joka järjestettiin paikallisessa maneesissa. Ohjelmassa oli palkintojen jakoja, grillausta ja jokaisen maan joukkueen järjestämää ohjelmaa. Suomi voitti kunniakkaasti kottikärrytarkkuden mestaruuden näissä kilpailuissa ja laulukilpailussakin taisimme päätyä toiseksi :-D.

Sunnuntai 14.7

Viimeisenä kilpailupäivänä ajettiin tarkkuusosakoe. Rataan pääsi tutustumaan jo kello kuudelta eli kaksi tuntia ennen kilpailun alkua ja radalla olikin jo suorastaan ruuhkaa, kun varttia yli kuusi aamutallin jälkeen sinne saavuin. Rata vaikutti ihan kivalta ajaa. Sopivasti tehtäviä ja haastavia paikkoja, mutta pahempiakin ratoja oli Suomessa nähty. Radalla oli kaksi sarjaestettä ja meille uutena juttuna siltaeste. Portteja oli 20, leveytenä + 20 cm ja nopeutena 250m/min, joka on meille vielä kova haaste. Kävelin radan useamman kerran läpi, kunnes reitit selkenivät ja palasin sitten leiriin aamupalalle.

Milja käytti Samin aamukävelyllä ja itse koitin seurailla kilpailun kulkua kentällä. Järjestäjä ei ollut antanut mitään alustavaa alkamisaikaa PM-luokille ja aamun luokat tuntuivat sujuvan jopa odotettua nopeammin. Siispä valjastamaan ja Sami vaunujen eteen, koska pitkä alkukäynti tarkkuusaamuna tuntuu sopivan Samille. Käynnin jälkeen otimme pätkän ravia ja kun kaikki tuntui olevan kunnossa, esitimme vaaditun kahdeksikon paikalla olleelle eläinlääkärille ja tuomariston edustajalle. Lupa jatkaa kilpailua irtosi.

Radalla heti ykkösportti oli hieman haastava, kun Sami päätti säikähtää sekä lähdön ajanottolaitteita, että radan varressa ollutta yleisöä, mutta siitä selvittiin ja matka jatkui. Pudotuksia tuli esteille 10A, 10C ja 12 ja vaikka yritimme ajaa reippaasti ja laukata, missä se oli mahdollista, niin yliaikaa tuli noin 14 sekunttia. Siitä osa tuli Samin yllättäen jämähtäessä siltaesteelle. Tai ei se ehkä yllätys ollut, mutta kun se lähestyi sitä niin reippaasti, niin oletin sen sinne menevän. ”Plits-pläts” ja sinne mentiin ja oli lohduttavaa nähdä, että ihan kokeneillakin kuskeilla oli ongelmia sillan kanssa. Suoritimme tarkkuuden sillä tasolla, mihin tällä hetkellä pystymme ja olimme tarkkudessa 13/17. Kuolaintarkastuksen ja vaunun mittauksen kautta talliin ja ensimmäinen kansainvälinen tuloksemme oli tosiasia :-D













Illalla Sami pääsi vielä rentouttavalle ratsastukselle Miljan kanssa, jotta paikat saatiin vetreiksi ennen pitkää kotiinkuljetusta. Jäimme kilpailupaikalle vielä yhdeksi yöksi, jotta hevoset saivat levätä yön yli ennen kotimatkaa. Ilta meni leiriä purkaessa ja tavaroita pakatessa. Tanskalaiset kisajärjestäjät tarjosivat meille myös iltapalan kilpailun päätyttyä.

Maanatai 15.7

Aamulla herätessämme tallinpurkuryhmä oli aloittanut jo tehtävänsä, mutta onneksi meidän tallissa oli vielä katto pään päällä. Sami kävi vielä aamulla kävelyllä ja siivosimme karsinan puhtaaksi. Puoli kymmenen aikaan laitoimme hevoset autoon ja nokan kohti Fredrikshavnin satamaa.











Olimme satamassa hyvissä ajoin ja juotimme ja huolsimme hevoset laivalle pääsyä odotellessa. Laivamme Stena Line Jutlandica lähti klo 11.50. Laivalla Sami ja Ismo pääsivät sundeckille :-D. Eli hevosautoillamme oli loistavat olosuhteet ulkokannella raikkaassa ilmassa. Itse siirryimme nauttimaan rekkamiesten rasvaisesta ja ravitsevasta lounaasta, joka laivalla oli tarjolla. Ryhmämme herätti hämmästystä rekkamiesten keskuudessa. Ehkä poikkesimme hieman tyypillisistä ammattikunnan edustajista LOL Myös henkilökunta jaksoi hämmästellä ”Six drivers/truck? Really?”













Laivamme oli satamassa klo 15.15 ja Ruotsin puolella jatkoimme matkaa noin 380 km kohti Gnestaa, jossa meille oli varattu majoitus paikallisen welshkasvattajan tallista. Matkalla pidimme yhden huoltotauon. Perillä yöpaikassa olimme yhdentoista maissa illalla ja hevosia odottivat isot kauniita karsinat ja pehmeät olkipedit. Hevosautot putsattiin ja seuraavan päivän matkaeväät pakattiin hevosille valmiiksi. Ihmiset nukkuivat kukin missäkin eli osa paikallisen satulahuoneen lattialla ja osa kuorma-autoissa, jotta aamulla olisimme nopeasti valmiina jatkamaan matkaa.













Tiistai 16.7

Herätyskellot soivat kello kolme aamulla ja puoli neljän aikaan hevoset olivat jo autoissa ja matka jatkui. Matkaa Tukholmaan oli enää 70 km, mutta olimme varautuneet aamuruuhkiin, joita ei juurikaan ollut. Vain muutama tietyö hidasti kulkuamme. Olimme satamassa kaksi tuntia ennen laivan lähtöä. Satamassa huomasimme harmiksemme, että kuorma-automme toinen takaparipyörä oli muutamasta kohtaa revennyt ja hieman löysä. Jonosta löyti avulias suomalainen rekkamies, joka kävi tarkastamassa tilanteen ja sanoi renkaan kestävän laivalle ajon, mutta kehotti korjaamaan sen Turussa ennen matkan jatkumista. Talvikki ja Timo jäivät hevosten kanssa rekkajonoon ja me muut suunnistimme kohti matkustajaterminaalia.

Laivalle päästyämme kävimme autokannella vastassa hevosia ja hevoset saivat ruoat ja juomat. Autokannella oli todella ystävällinen henkilökunta, joka antoi meidän jopa siirtää autoja, jotta saimme sivurampit autoista auki. Palvelu pelasi myös huoltotauoilla, kun kävimme matkan aikana hevosia katsomassa.


Heti laivalle päästyämme aloitimme selvittämään mahdollisuutta korjauttaa kuorma-auton rengasta Turussa tai saada vaihdettua autossa mukana ollutta vararengasta alle. Muutaman tunnin työn ja kolmentoista puhelun jälkeen selvisi, että suuren valtakunnallisen rengasfirman 24/7 palvelu ei pystyisi toimittamaan palvelua arkipäivänä 12 tunnin varoitusajalla Turun satamaan. Itsekkin hämmästelivät tätä! Eli se siitä 24/7 palvelusta ja ainakin tiedämme, mistä renkaita ei kannata hankkia. Onneksi on hyviä ystäviä, joille voi soittaa ja Otto Suomesta käsin googlasi meille paikallisen yksityisen rengasfirman, johon saimme yhteyden. Saimme neuvoksi nilkuttaa varovasti 12 km satamasta heidän hallilleen, jos se vain olisi mahdollista. Muussa tapauksessa he tulisivat pelastamaan meidät tien päältä. Laivamatka sujui hevosilta hyvin ja satamasta lähdimme siis varovasti nilkuttamaan eteenpäin. Rengasfirman hallilla meitä odotti asentaja ja firman omistaja ja auto ajettiin hevoset päällä halliin. Kun rikkoutunut rengas saatiin irti, meille paljastui vasta koko todellisuus. Sisempi rengas oli vielä pahemmin rikki! Vääntynyt vanne aiheutti vielä omat ongelmansa. Välillä rätisi pulttipyssy ja välillä paukkui leka ja tämän lähes kaksituntisen session meidän tyytyväiset matkaajat pureskelivat heinää tunkin nokassa! Käsittämättömiä hevosia! Koska uusia sopivia renkaita ei löytynyt, saimme lainaksi sopivat käytetyt ja matka jatkui. Sami tiimeineen suosittelee Kaarinalaista KM-rengasta kaikille!!!! Loistava palvelu ja eivät jätä asiakasta pulaan! Kyselivät vielä seuraavana päivänä, että olimmeko päässeet turvallisesti kotiin =).













Kahdenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen auto kaarsi kotipihaan. Takana oli 1466 ajettua kilometriä, 4 lauttamatkaa ja huima määrä uusia kokemuksia. Hevoset kävivät öisellä kävelyllä ja pääsivät omiin karsinoihinsa nukkumaan.

Kuvia kisapaikalta ja muualtakin

Suomalaisleiriä ja leirintäaluetta.















Kisa-aluetta.

Ajatuksia reissusta

Kokonaisuutena reissu oli mahtava kokemus. Pitkään mietin, että kannattaako noin kauas lähteä kilpailemaan, kun ennakkoon tiesimme, että emme ole vielä täysin kilpailukykyisellä tasolla huippuja vastaan. Matka olisi meille enempi opintoretki. Nyt tiedän, että kannatti. Nyt tiedämme, että ihan tavallisia vaikkakin taitavia kuskeja nuo huiputkin ovat. Ja pohjoismaisiin ponikuskeihin oli kiva päästä mittaamaan tasoaan, koska kilpailuissahan oli mukana edellisten vuosien MM-kultaponit. Samin laatu riittää kilpailuissa nähtyjä poneja vastaan, kunhan kokemusta ja taitoa kertyy lisää meille molemmille. Pääsimme kilpailemaan loistaviin olosuhteisiin ja uudenlaisille haastaville esteille. Tutuksi tuli myös maa-ajanotto ja vieraalla kielellä pärjääminen kilpailupaikalla. Myös KV-kisojen vetcheckit ja muut kuviot tuli harjoiteltua ja kynnys lähteä tulevaisuudessa ulkomaille on huomattavasti pienempi. Ja tämä reissu motivoi harjoittelemaan läpi kylmän ja pimeän talven. Ensimmäisessä KV-kilpailussamme suoritimme myös uramme parhaan kouluradan ja kokonaistuloksemme ylitti kirkkaasti MM-kvaalirajan. Eli sinänsä omaan suorittamiseemme täytynee olla tyytyväinen, vaikka joukkueen ulkopuoliseksi jättäminen harmitti. Tämä oli ehdottomasti loistava kokemus, joka motivoi lajissa eteenpäin! MM-kilpailu 2015 taitaa sittenkin olla realistinen tavoite. =)

pm_2013.txt · Viimeksi muutettu: 06.10.2017 07:48 (ulkoinen muokkaus)

Sivutyökalut