Kauden kolmas KV-kilpailu ajettiin Viron Olustveressä maatalousoppilaitoksena toimivalla kauniilla kartanoalueella. Lyhyt laivamatka Samin kanssa meni jo rutiinilla ja ajettavia kilometrejäkään satamasta ei ollut kuin reilut 140. Perillä Olustveressä olimme iltapäivällä. Samille löytyi karsinapaikka mukavasta kivitallista ja me saimme leirin pystyyn varjoisalle kivitallin seinustalle. Samin huilatessa matkan jäljiltä, me kävimme fillarilla ottamassa paikkaa haltuun ja selvitimme samalla, missä voi ajaa ennen kilpailuja. Illalla kävimme Samin kanssa kevyellä verryttelyajolla ja Sami tuntui matkan jälkeen rauhalliselta, mutta hieman vahvalta.

Torstaina päätimme ajaa aamupäivällä, koska iltapäivällä piti olla vet check ja illalla kuskipalaveri. Vet check siirtyi illemmaksi, mutta sateen uhkan takia emme siirtäneet ajoa myöhäisemmäksi. Myös kilpailualueella oli mahdollista ajaa, kunnes koulurata rakennetaan ja siellä oli heikoista pohjista paras, niin tämäkin mahdollisuus piti hyödyntää. Ja kun ehti ajaa ennen sadetta, niin hokkeja ei tarvinnut vielä vääntää. Sami tuntui jo ajaessa energiseltä ja paremmalta ja ehkä tuli ajettua hieman tavallista tarkemmin, kun puolivälissä ajoa kentän reunaan ilmestyi osa tuomaristosta tutustumaan kilpailualueeseen. Eihän niille nyt huonoa ajoa voinut näyttää.  Illalla vet check meni läpi ja lähtöaikoja arvottaessa meille osui lähtöpaikka luokan kakkosena. Onneksi hevosluokka meni ennen poneja, niin tuomarit ovat nähneet jo jotain. Ja vanha kunnon taktiikka käyttöön, jos joutuu luokan alkuun…silloin pitää vetää niin, että mikään ei näytä miltään meidän jälkeen. :D :D Illalla vielä kävin kävelemässä kouluradan, kun rata oli valmiina. Pohja ei todellakaan ollut niin tasainen, miltä se kauempaa näytti ja radalle sisääntulo vaikutti haastavalta.


Perjantaina verryttelimme lyhyesti sen, minkä vaihtelevissa verryttelyolosuhteissa pystyi. Pehmeän mullan läpi käynnissä kentän päähän odottamaan ja kellon soitua pienellä u-käännöksellä radalle. Ei siis ihan optimistartti radalle ja kunnon raviin pääsimme vasta juuri ennen alkutervehdystä, mutta samat olosuhteet kaikille. Ensimmäisessä kulmassa musta lätäkkö ja puffateltta aiheuttivat hieman haasteita. Ja kuskikin sai ajatuksen kiinni ajamisesta vasta ensimmäisten temppujen jälkeen. Epätasaisen pohjan takia piti ajaa hieman varmistellen, jotta isoja rikkoja ei tulisi ja siinä onnistuttiinkin. Vain yksi laukkarikko siirtymisiin ja muuten ehjä ohjelma. Tuloksena huima uusi ennätys 43,52 vp eli 72,8 %. Oli aika hauskaa vaihtelun vuoksi ajaa tämä viime vuoden MM-ohjelma ja samalla huomasi, miten paljon uuden vaikeamman ohjelman ajaminen on kehittänyt omaa ajamista. Moni tässä ohjelmassa aiemmin haastava tehtävä tuntui nyt täysin ajettavilta. Ilta meni radannäytössä ja esteitä kävellessä.


Lauantain maratonreitin a-osuus oli 5,6 km pitkä ja kulki kivoja maalaisteitä. Loppumatkasta oli pieni pätkä kylätiellä asfaltilla ja meidän tuurilla takaa tuli autonkuljetusperäkärry pätkääkään hiljentämättä… hengissä maaliin kiitos leveiden pientareiden ja Sami ei ollut edes hikinen tauolla. Tauon jälkeen oli vuorossa esteosuus, jossa meitä odotti kuusi erittäin teknistä estettä. Savijärven hallintaongelmien jälkeen olin päättänyt vaihtaa kuolainta maratonille ja muutama ensimmäinen este meni tuntumaa tiukoissa käännöksissä etsiessä. Mutta erityisesti kahteen viimeiseen esteeseen olen tyytyväinen, vaikka viimeisessä esteessä saimme alas yhden putoavan osan ja meillä tapahtui pieni välinerikko. Vetoliina aukesi, mutta selvisimme esteestä ulos ilman virheitä ja saimme tilanteen korjattua esteen jälkeen. Syy jäi epäselväksi. Ehkä häntä oli avannut pikalukon? Tuloksena maratonin toinen sija ja yhdelle esteelle jopa koko kilpailun kovin aika.

Sunnuntaihin lähdimme luokan johtoasemasta kuitenkin vain yhden pallon erolla seuraavaan valjakkoon. Rata vaikutti ihan ajettavalta. Muutaman syherön, kahden sarjan ja kahden kavennetun portin lisäksi radalle oli myös jätetty yksi vauhtisuora. Nykyisillä poniradoilla ei kuitenkaan ole varaa varmistella eli talla tiskiin ja menoksi. Verryttelyssä vahvalta tuntunut Sami oli radalla yllättävän hyvin ajettavissa ja yhden pallon pudotuksella sekä ilman aikavirheitä varmistimme kokonaiskilpailun voiton. Tarkkuuden sijoituskin jäin vain muutaman sekunnin kymmenyksen päähän, mutta se ei haitannut. Sami teki hyvän kilpailun kolmella onnistuneella osakokeella ja fiilis omaan suorittamiseen oli myös hyvä. Palkintojenjaossa kuuntelimme ylpeänä komean version maammelaulusta.


Iltapäivällä seurailin paikallista combinedmaraton kilpailua, joka on yhdistelmä tarkkuutta ja maratonesteitä. Erityisesti radalla kiinnostivat Tessan ja Bennun velipuolet, jotka taisivat molemmat sijoittua ihan kärkeen. Loppupäivä pakattiin ja illalla lähdettiin kohti satamaa. Kotona oltiin yöllä hieman ennen yhtä ja Sami kävi vielä tarhassa jaloittelemassa ennen nukkumaanmenoa. Upea kisareissu, hyvät kisajärjestelyt ja kaunis paikka. Olustvereen menemme varmasti tulevaisuudessakin kilpailemaan, vaikka kovaa vastusta Virossa ei ole todennäköisesti tarjolla. Mutta tekniset maratonesteet, KV-koulutuomarit ja KV-ratamestarin suunnittelemat tehtävät maratonilla ja tarkkuudessa näin lähellä Suomea, ovat lahja Suomen valjakkoajolle. Kokonaisuutena viikonloppu ei muuten ollut edes kuin 25 € Ypäjän kisaa kalliimpi. Ja tässä hinnassa on mukana jo laivaliput!