speedex.jpg

2013:kuulumisia

Kuulumisia 2013

Tällä sivulla kerromme lyhyesti tiimimme kuulumisia kauden kuluessa.

Tammikuu

5.1. Tiimimme sai omat kotisivut

10.1. Ponit rokotettiin kisakautta varten ja samalla päivitettiin Samin ja Caran rokotukset kansainvälisiä vaatimuksia vastaaviksi.http://www.ratsastus.fi/rokotusmaaraykset

19.1. Sami ja Cara ovat päässeet nauttimaan hankitreenistä ja meneillään on peruskuntokausi.


23.1. Sami&Milja kävivät Nipsun kouluvalmennuksessa Tuomarinkylässä harjoittelmassa laukanvaihtoja.

26-27.1. Sami oli Tomas Erikssonin A-valmennuksessa Ypäjällä. Edellisen viikon laukanvaihtotreenit taisivat olla vielä tuoreessa muistissa ja tämä näkyi poikkeuksellisen herkkänä reagointina piiskaan. Tai sitten muuten vaan oli herkkyys pinnassa ja se ilmeni erilaisina pomppuina ja loikkina. Ehkä se on hyvä, että huono päivä osuu joskus myös valmennuksiin, niin saa ammattilaiselta apua ongelmien ratkaisuun. Mukaan tarttui paljon hyviä ajatuksia kotitreeneihin.

Helmikuu

6.2. Sami sai lopullisen mittatodistuksen ja virallinen mitta on 147 cm eli Sami on PONI! Tätä päivää on odotettu viisi vuotta =)

23-24.2 Osallistuimme Samin kanssa tanskalaisen huippukuskin Henrik Hoepperin valjakkoajovalmennukseen Ypäjällä.



26.2 Sami ja Cara saivat nauttia hierojan ja osteopaatin käsittelystä.

Maaliskuu

8-10.3 Sami osallistui A-valmennukseen Ypäjällä. Pääsimme ensimmäistä kertaa ajamaan kokonaisuudessaan läpi FEIn 9 vaikean tason kouluohjelmaa, joka on kyllä haastava, mutta ei näköjään mahdoton suoritaa =). Kyseinen ohjelma on lajimme yksiköiden arvokilpailuohjelma, jota ajetaan muun muassa PM- ja MM-kilpailuissa. Taas olemme yhden askeleen lähempänä tavoitettamme!


Sami pääsi valmennuksessa myös harjoittelemaan Tomaksen kanssa liikkumista ohjasajossa.

31.3 Tänään tuli täyteen viisi vuotta siitä, kun Sami siirtyi omistukseeni. Paljon on ehtinyt vuosien varrella tapahtumaan. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut melkoinen joutsen :-D Kuvat kertokoon enemmän…

Huhtikuu

6-7.4 Samin piti osallistua Tampereen Hevosmessuilla valjakkoajon indoor kutsukilpailuun, johon oli kutsuttu lajimme maajoukkuevalmennettavia. Lisäksi Samin oli tarkoitus esiintyä lauantaina welshponien rotuesittelyssä ratsuttajansa Miljan kanssa. Pitkän harkinnan jälkeen jätimme Tampereen messut väliin liikkeellä olevan virustaudin vuoksi. Emme halunneet ottaa turhia riskejä tässä vaiheessa kilpailukautta. Innolla olimme indooria odottaneet ja tavallaan harmittaa, mutta ponin terveys ennen kaikkea ja ehditään me vielä tulevinakin vuosina mukaan näihin hauskoihin rientoihin.
http://www.hevosmessut.fi/hevosmessut/index.tmpl?sivu_id=2685

12.4 Jääkausi kotitiellämme helpottaa vihdoinkin ja pitkän tauon jälkeen pääsimme Samin kanssa tielle ajamaan. Alkumatka mentiin turhankin jännittyneissä tunnelmissa, mutta lenkin jälkeen tallissa oli tyytyväinen ja rento poni. Kunpa vielä kenttä sulaisi, niin pääsisimme jatkamaan täysipainoista harjoittelua kotona. Nyt päivät kentällä kuluu ojien kaivamiseen ja niistäkään ei näköjään tule suoria…

14.4 Kävimme Samin kanssa Savijärven Kartanolla Ben Simonsénin luona valmentautumassa. Olipa ilo ajaa isolla hiekkapohjaisella kentällä. Samilla oli ensiksi vaikeuksi ymmärtää, että olimme tulleet tekemään töitä, mutta pian sekin Benin avustuksella selvisi ja lopputunnin Sami työskenteli ihan tosissaan. Näillä näkymin myös ensi viikonlopun A-valmennus siirtyy Savijärvelle Ypäjällä vallitsevan tautitilanteen takia.

17.4 Tänään oli joka keväisen hammashuollon aika. Poniemme hampaat on aina ennen kisakautta tarkastettu ja huollettu, jotta turhilta ongelmilta kauden aikana vältyttäisiin. Pieniä piikkejä löytyikin kaikilta eli huolto tuli tarpeeseen.

18.4 Tänään oli tarkoitus ajaa rento lenkki ja matka-ajoa kotitiellä, mutta Sami päätti toisin. Muutaman kilometrin ajon jälkeen Sami päätti poistua paikalta kera komean pukkisarjan. Onneksi kyydissä oli luottogroomimme Lauri ja valjastuksessa oli potkuremmi, sillä muuten olisi lopputulos voinut olla toisenlainen. Syy tapahtuman alulle ei koskaan selvinnyt, mutta luulisin, että ensimmäinen loikka tuli jostain syystä ja loput harmituksesta potkuremmiä kohtaan. Tilanne päätyi kuitenkin vauhdikkaan alun ja useiden loikkien jälkeen järkevään raviin ja matka jatkui. Seuraavassa tiukemmassa kaarteessa huomasimme kuitenkin jonkun remmin roikkuvan ja totesimme vatsavyön vastinhihnan pettäneen. Varovasti kävelimme kotiin ja Sami vaikutti kovin tyytyväiseltä ja rennolta päästettyään oma-aloitteisesti isoimmat höyryt pihalle. Nyt suurin huoli on, että mistä saamme ehjät valjaat viikonlopun valmennukseen.

19.4 Onneksi on hyviä ystäviä ja valjakkoajossa kaveria ei jätetä pulaan. Pienen puhelukierroksen jälkeen cobikokoinen sila löytyi Valon Johannan Yazzilta ja oma ratkennut sila on jo matkalla Saloon toisen valjakkokuskin eli Annika Härkösen paikattavaksi. Yazzin sila on nyt sovitettu ja omat muut remmit eilisen jäljiltä tarkastettu. Nyt innolla pakkaamaan kohti viikonlopun valmennusta.

20-21.4 Nautimme Samin kanssa kauniista kevätsäästä ja upeassa kunnossa olevasta ulkokentästä Savijärvellä järjestetyssä A-valmennuksessa. Valmennuksessa ajoimme Tomas Erikssonin ohjauksessa kolme kertaa kouluajoa ja kerran tarkkuutta. Kouluajossa keskityimme FEI9 kouluohjelman yksityiskohtiin ja sunnuntaina ajoimme ohjelman kokonaisuudessaan läpi. Muutamat kohdat alkavat jo tuntua selkeämmiltä ja jopa mahdollisista suorittaa, mutta paljon on vielä työtä edessä, että rutiini näin vaikean ohjelman ajamiseen löytyy. Tarkkuusajossa suurin ongelmamme on vaikeiden luokkien nopeat tempot, joihin Samin ravi kyllä riittäisi, jos onnistuisimme sen läpi radan säilyttämään. Antoisa viikonloppu takana ja kiitokset Samin hoitajalle Ainolle, joka huolehti Samin hyvinvoinnista viikonloppuna, jotta sain rauhassa keskittya ajamiseen ja valmennuksen seuraamiseen.


20.4 Ratsastajainliiton Vuoden palkittavat 2012 -kilpailun voittajat julkistettiin tänään Ratsastusgaalassa. Tulevaisuuden tähdeksi nimettiin suomalaissyntyinen FWB-ruuna Sandoz Sil. Tulevaisuuden hevonen on 6-8-vuotias hevonen, jolla katsotaan olevan kykyä tulevaisuuden tähdeksi. Ehdolla olivat myös Constantinos ja S.W. Summer's Dream Prince. Sami on käynyt kouluradalla ja odottelee nyt noita kahta muuta ehdokasta viivalle vaunujen kanssa… =)


Huikea juttu!!! ”Sami” taustajoukkoineen onnittelee voittajaa ja kiittää saamastaan kunniasta. Lupaamme tehdä parhaamme vastataksemme tulevaisuuden odotuksiin.

23.4 Oma silamme palasi korjauksesta. Annikalle suuret kiitokset nopeasta palvelusta! Nyt on valjaat kunnossa kotiharjoitteluun ja kauden ensimmäisiin kilpailuihin, sillä saimme juuri tietää, että uudet valjaamme eivät ehdikkään Suomeen ennen Ypäjän kilpailua. Jotain positiivista tässäkin episodissa. Parempi, että valjaat hajosivat kotioloissa kuin kisatilanteessa. Tämä on taas hyvä muistutus itselle siitä, kuinka tärkeää on säännöllisesti tarkkailla valjaiden ommelten kuntoa.

27-28.4 Matkasimme Samin kanssa Loimaalle Loimihaan Valmennuskeskukseenhttp://www.loimihaka.fi/, jossa järjestettiin tanskalaisen Henrik Hoepperin valmennus. Henrik oli nähnyt meidät viimeksi maaliskuussa ja edistystä Samin lisäyksissä oli kuulemma tapahtunut. Valmennuksessa lauantaina harjoittelimme FEI9 ohjelman yhden käden kahdeksikkoja ja sunnuntaina hioimme erityisesti koottuja raveja ympyrällä. Nämä molemmat tehtävät ovat meille vielä uusia ja melko vaikeita, mutta saimme hyviä neuvoja kotiharjoitteluun. Seuraavan kerran pääsemme nauttimaan cobivelhon opeista heinäkuussa juuri ennen SM-kilpailuja.

Toukokuu

2.5 Sami sai arvovaltaisen vieraan. Valjakkoajon maailmanmestari Arja Mikkonen kävi hieromassa Samin. Sami oli kuulemma poikkeuksellisen aktiivinen ja osallistuva asiakas =) Kaikki tuntui olevan kunnossa kauden aloitukseen ja lihaksisto ponilla ikäisekseen hyvällä mallilla.

4.5 Kauden ensimmäiset kilpailut ovat edessä ja ne teettävät aina hieman enemmän työtä. Ensin on hoidettu kuntoon jäsenmaksut, kilpailuluvat, ponien vuosimaksut, rokotukset, mittatodistukset, valjakkonumerot, madotukset ja raspaukset kaiken treenaamisen ja ruokinnan suunnittelun ohella. Sitten on edessä ilmoittautuminen ja majoitusvaraukset. Pitkään pähkäilin viisasta luokkavalintaa. Tavallaan haluaisin aloittaa kauden hieman helpommalla kilpailulla, joka sekin olisi tänä kevään ollut vaativa luokka. Mutta valmentajien kanssa yhdessä pohdimme asiaa ja sai ohjeeksi valita luokan kouluohjelman mukaan. Tulevia tavoitteita ajatellen on Samilla haettava FEI9 kouluohjelmaan rutiinia kotimaassa aina, kun se on mahdollista. Tänä vuonna se on mahdollista vain kolme kertaa ja niistäkin kolmas on jo SM-kilpailu. Niinpä päädyimme ilmoittautumaan Ypäjän vaikeaan poniluokkaan. Hieman huimaa, mutta joskushan tämäkin kynnys on ylitettävä. Ja aina tässä vaiheessa iskee paniikki, onko ponin kunto kohdallaan. Syksyn pitkä tauko ja talven sekä kevään haastavat olosuhteet ovat hieman haitanneet harjoittelua, mutta näillä mennään. Parhaamme on yritetty ja katsotaan kuinka käy.

7.5 Kun kaikki muut valmistelut on hoidettu, on edessä pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista. Muutama päivä on jo keräilty varusteita kasaan. Tässä vaiheessa aina miettii, onko lajivalinta kaikista paras…satula ja suitset olisi helppo pakata. Nyt on pakattava ja putsattava juhla-ajovaatteet itselle ja groomille, maratonvaatteet molemmille, juhlavaunut, maratonvaunut, valjaita, suojia, hoitovälineitä, loimia, sekunttikelloja, nuottien tekovälineitä, varapiiskoja, puukko, teippiä, työkaluja, kiillotusaineita, ponieväitä, ämpäreitä ja vateja, yöpymistarvikkeita, ruokaa, varavaatteita, polkupyöriä…. Ja tämän kaiken keskellä tietysti saa päähänsä, että kisavaatteita täytyy vähän tuunata uuden kauden kunniaksi =) Lisäksi pienen haasteen aiheutti vielä uusia auto, johon tämä koko tavaramäärä piti ensimmäistä kertaa saada mahtumaan.


8.5 Pakkausten viimeistelyä ja Samille uudet kengät. Yleensä en kengitytä näin viime tipassa ennen kilpailua, mutta nyt ei aikataulullisesti vaan muuten onnistunut. Alle laitettiin hokkikengät ilman hokkeja ja etujalkoihin pohjalliset. Hokit väännetään sitten paikoilleen maratonpäivän aamuna. Kaikki valmiina ja nokka kohti Ypäjää klo 15.30. Kausi 2013 alkakoon! :-D

9.5 Nyt se sitten oli edessä eli julkinen debyytti FEI 9 kouluohjelmassa. Edellisen illan viimeistely kilpailun verryttelyalueella tuntui hyvältä ja luottavaisin mielin lähdimme päivään. Siirtyminen vaikeisiin luokkiin toi myös täysin uuden päivärytmin kisapäivään. Aiemmin alueponiluokissa kilpailleena aamulla on ollut hirmuinen hässäkkä ja suoritus on ollut ohi jo ennen puoltapäivää. Nyt lähtöaika oli vasta klo 16 ja tämän takia jouduimme lähtemään maratonesteille tutustumaan jo ennen kouluajoa. Kävelimme maratongroomi Laurin kanssa kaikki esteet kertaalleen läpi, jotta ilta radannäyttöineen ja nuottien tekoineen ei venysi niin myöhäiseksi. Sillä aikaa Samin hoitaja Aino käytti Samin aamukävelyllä ja putsasi ja kiillotti ponin kilpailukuntoon.

Vihdoin koitti iltapäivä ja Sami valjastettiin vaunujen eteen. Harmillisesti uudet juhlavaljaamme eivät ehtineet vielä tähän kilpailuun. Tässä vaiheessa alkoi myös sade ja sadevaatteet kaivettiin esiin. Tallialueelta käveli vartin verkkakentälle ja suunnitelmissa oli tehdä kentällä lyhyt verryttely. Verryttelyssä Sami oli todella energisen tuntuinen ja saimme vielä viime hetken vinkit valmentajaltamme Beniltä. Edellisen suorittajan ajan kävelimme odotusalueella radan vieressä ja siitä sitten lyhyen ravipätkän jälkeen menoksi. Radan alussa Sami jäi tuijjottamaan tuomaritornia ja jännittyneisyys ensimmäisessä kulmassa kostautui rikkona laukalle sekä ensimmäisessä kootussa että lisätyssä ravissa. Kuski oli vaipua epätoivoon pieleen menneen aloituksen jälkeen, mutta loppuun asti yritettään, jos on radalle lähdetty. Suoritus paranikin loppua kohden ja jopa ensimmäiset laukatkin kunnialla suoritettiin. Radan jälkeen fiilis oli sekava ja mieltä painoi lähinnä kaikki epäonnistumiset. Tuloksena oli kuitenkin kelvolliset 63,5% ja 58,45 virhepistettä ja papereita lukiessani ehkä vasta tajusi aika monen asian myös onnistuneen :-) Nyt on tie avattu ja mihin tuo poni riittääkään, kunhan saamme molemmat lisää rutiinia tältä tasolta ja rikkeet vähenevät. Ilta menikin sitten radan näytössä, esteisiin tutustumisessa ja maratonnuottien laadinnassa.



10.5 Maratonosakoe jännitti ehkä ennakkoon vielä enemmän kuin koulukoe, koska ponin kunto oli syksyn pitkän tauon ja talven hankalien kelien jäljiltä arvoitus. Aamu meni esteitä kävellessä ja hokkeja jalkoihin vääntäessä. Aamulla oli myös edessä pakollinen eläinlääkärin tarkastus, joka sujui ongelmitta. A-osuus oli sama kuin viime kauden SM-kilpailuissa. Matkaa oli reilut seitsemän kilometriä, mutta tempo oli hieman viimevuotista alhaisempi. Alkumatkan Sami oli tuttu diesel, joka lämpenee hitaasti. Muutaman tiikeriloikan, pyrähdyksen ja pelottavan pihapiirin jälkeen alkoi virtaa löytymään ja pääsimme osuudelta turvallisesti maaliin hyvin ihanneajan puitteissa. A-osuuden jälkeen eläinlääkärin tarkastuksessa poni oli kunnossa ja pulssi oli hyvä ja saimme luvan jatkaa kilpailua pakollisen 10 minuutin tauon jälkeen.


E-osuuden lähdössä Sami jo aavisti, mistä on kysymys ja oli sen verran vauhdilla lähdössä, että groomikin meinasi jäädä matkasta. Osuudella oli pituutta vajaat seitsemän kilometriä ja matkalla oli seitsemän estealuetta. Kokonaisuutena olen tyytyväinen Samin suoriutumiseen esteillä. Vesiesteeseenkin mentiin pienellä kannustuksella jopa ilman isompaa loikkaa. Vauhtia tarvitaan vielä lisää, mutta toimivuus esteillä tuntuu paranevan kilpailu kilpailulta. Viimeisen esteen jälkeen olimme menossa 15 sekuntia maksimiajan yli ja pyysin raviradalle tultaessa Samilta hieman lisää ravia. Oli mahtava tunne, kun poni vastasi häntä suorana iloisella ravilla. Maaliin ehdittin ihanneajassa ja kunto oli siis sittenkin kohdillaan, mikä todettiin myös maalissa tehdyssä eläinlääkärin tarkastuksessa :-D

\\

Maratonin maaliin tulon jälkeen alkaa valmistautuminen seuraavaan päivään. Ponin pesua, hoitoa, ruokintaa, taluttelua ja lepoa, jotta rankan maratonin jälkeen poni saadaan palauteltua seuraavaksi aamuksi kilpailukuntoon. Hokkien poistoa, vaunujen pesua, valjaiden pesua…hyvät groomit ovat kultaakin kallimpia. Ainolle suuret kiitokset Samin huolenpidosta ja Laurille groomauksesta ja vaunuhuollosta. Illalla tallissa oli silmin nähden väsynyt poni ja hevosautossa väsynyttä henkilökuntaa.

11.5 Sami vaikutti aamulla hyvin palautuneelta ja lähti Ainon kanssa kävelylenkille sillä aikaa, kun minä lähdin tutustumaan tarkkuusrataan. Rata sisälsi 20 porttia ja leveys oli +20 cm akselileveyteen, joka juhlavaunuissa on vakiona 140 cm. Jo ensi kävelyllä selvisi, että radalla oli meidän kokemuksen huomioon ottaen paljon haasteita ja kun tempona oli 250m/minuutissa, niin se ei helpottanut asiaa. Päätimme ottaa pitkät alkukäynnit ja verryttelyssä vain muutaman reippaamman ravipätkän, jotta paukkuja radalle riittäisi. Verryttelyalueella esitimme stewardille pakollisen kahdeksikon ja lupa jatkaa kilpailua irtosi. Sami tuntui verryttelyssä hieman vahvalta, joka saattoi johtua myös kuolainvalinnasta. Olin vaihtanut tarkkuuteen Samin kouluratsastusnivelet, jotta se kestäisi enmmän painetta käännöksissä menemättä edestä tyhjäksi. Kaikki oli kunnossa ja siirryimme radalle. Lähtöportti oli samalla kohdalla, missä Samia oli pelottanut kouluradalla ja se aiheutti meille hankaluuksia myös tarkkuuden aloitukseen. Kolme ensimmäistä porttia Sami oli jännittynyt ja keskittyi aivan muuhun kuin suorittamiseen ja niinpä kakkosportille tuli pudotus. Sen jälkeen rata lähti sujumaan ja onnistuin jopa ajamaan nopeammin ne radan pätkät, jossa se oli mahdollista. Sarjan C portilta tuli toinen pudotus ja enimmäisaikaa tuli noin 10 sekuntia. Tämä oli kuitenkin vasta meidän toinen vaikean tason tarkkusrata eli en voi olla tulokseen kovin pettynyt, vaikka yliaika harmittikin.




Vaikka paljon parannettavaa vielä jäi, niin kokonaisuutena täytyy olla kauden ensimmäiseen kilpailuun tyytyväinen. Jos 7-vuotiskauden aloituskilpailusta saa ehjän tuloksen ja vielä vaikealla tasolla, niin se ei ole ihan huonosti. Lisäksi tulos riittää myös SM-kvaaliksi, vaikka meillä sellainen jo olikin. Mutta nyt on SM-kvaalit valmiiksi myös kaudelle 2014 hankittuna =) Kiitos kaikille tulokseen vaikuttaneille erityiseti Miljalle pohjatyöstä kouluratsastuksessa ja Benille, joka kilpailupaikalla auttoi verryttelyssä, käveli maratonesteet kanssani ja konsultoi tarkkuusradan ratkaisuissa ja tietysti loistaville groomeille sekä tallipäällikölle, joka tuli auttamaan kotiin lähdössä. Kiitos myös Jukka Rantaselle loistavasta majoituspaikasta, jossa Sami viihtyi ja tulee varmasti toistekin.http://www.tuontihevoset.fi/


18.5 Sami ja Milja aloittivat kilpailukauden kouluratsastuksessa Lohjalla. Aikatauluongelmien vuoksi kauden alkuun ei löytynyt sopivia harjoituskilpailuita ja niinpä kausia alkoi suoraan Samin debyytillä vaativiin luokkiin. Ohjelmana oli Vaativa B:0, joka sisältää jo aika paljon tehtävää pienelle ponille. Vaikeimpana tehtävänä Samille oli edessä laukan vaihdot, joita oli hiottu ja harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä. Myös radan varressa ollut mainos sekä verryttelyssä pörräävä hevonen tekivät suoritukseen lisää haasteita, mutta hienosti Sami ja Milja radalta selvisivät. Jopa puhdas vaihto nähtiin kouluradalla! Tuloksena lupaavat 59,417% ja kahdeksas sija kauden ensimmäisessä 7-vuotiscupin osakilpailussa. Samin suorituksen arvoa nostaa se, että Sami kilpailee ainoana ponina isojen hevosten joukossa.













24.5 Teimme Samin kanssa uuden aluevaltauksen ja leikimme valokuvamalleja. Kuvauspaikkana oli naapurin heinäpelto ja kuvaajana Samin luottokuvaaja Pekka Pietikäinen. Kuvien aiheena oli poni, täti ja tunne :-D. Ja tunteitahan tuo poni herättää! Kuvan tyylikäs Samin väreihin sopivatakki ja Samin kaunis nahkariimu ovat Hööksin valikoimaa ja siitä kiitos Vantaan Hööksiin! Mihin näitä kuvia otettiin, selviää lähiaikoina, mutta tässä malliksi yksi päivän otoksista.



26.5 Samilla oli taas uuden aluevaltauksen aika. Menimme Savijärvelle Benin valmennukseen ja paikalle sattui yhtä aikaa kaksi bussilastillista amerikkalaisia risteilyvierailijoita. Sami pääsi Benin kanssa kartanon puutarhanurmella esittelemään lajin saloja. Hieno mahdollisuus totuttaa ponia yleisön eteen ja aploodeihin. Sami varusteineen tuli ikuistettua kymmeniin kameroihin ja fanijoukko kasvaa :-D Itse valmennuskin sujui Benin suorittaman nurtsiverkan jälkeen kivasti. Etsimme lähinnä ysiohjelman teitä, jotka olivat olleet hieman hukassa debyytissämme Ypäjällä. Pala palata alkaa ohjelma hahmoittumaan. Lopuksi kävimme vielä vesiesteellä etsimässä ajolinjoja. Todella antoisa retki Savijärvelle!


28.5 Arja kävi hieromassa Samin tulevaa valmennusta varten notkeaksi. Lopun päivää Sami vietti laitumella eli todellinen hemmottelupäivä tänään!

31.5-1.6 Osallistuimme Samin kanssa Tomas Erikssonin A-valmennukseen Savijärven Kartanolla. Sami meni paikan päälle valmiiksi jo perjantaina, koska ensimmäinen ajomme oli lauantaina jo kello 8.00 aamulla. Ensimmäisessä ajossa hioimme FEI9 kouluohjelman yksityiskohtia ja Sami vaikutti erittäinkin energiseltä. Ajon jälkeen kuski vetäisi mekon päälle ja suuntasi kohti koulun kevätjuhlaa jakamaan ysiluokkalaisille ruusuja ja todistuksia. Ja sitten taas takaisin vaunuille ja toisen ajon aika. Lauantain toisen ajon pääsimme ajamaan täysimittaisella kouluradalla nurmikentällä. Siellä ajoimme kouluohjelman kokonaisuudessaan läpi. Vaikka selvisimme kouluohjelmasta kunnialla, iltapäivän ajo oli alavireisempi, joka osin varmasti johtui kuskin flunssaisesta olosta yhdistettynä helteiseen ilmaan. Saimme mietittäväksi paljon ohjeita, miten koulusuoritusta voisi parantaa.

Sunnuntai aamuna nähtiin nurmella levännyt kuski ja poni ja menokin oli aivan toisenlaista. Teimme varmasti uramme tähän mennessä ehjimmän ja näyttävimmän vedon ysin kouluohjelmasta ja taas jaksaa uskoa, että kotona tehty työ ei ole mennyt ihan hukkaan. Myös edellisen päivän ohjeet olivat muistissa ja jopa niiden toteutus onnistui. Vielä löytyy paljon hiottavaa ja harjoiteltavaa, mutta suunta on oikea.
\\
Iltapäivällä ajettiin maratonharjoitus kolmella eri esteellä. Ensimmäistä kertaa Samiin laitettiin hieman enemmän painetta ja vauhtia ja hienosti poni sen kesti. Tällaiseen ajoon, kun pääsemme joskus kilpailutilanteessa, niin erot kärkeen kaventuvat =) Kokonaisuutena aivan loistava valmennus ja upeat kesäiset kelit. Kuinkahan antoisaa olisi ollutkaan, jos hyytävä flunssa ei olisi vienyt kuskista parasta terää.

Kesäkuu

1.6 Palattuamme valmennuksista oli rokotusten päivityksen aika. Sami ja Cara saivat toisen tehosterokotteen (6kk) ja nyt on rokotukset laitettu KV-kisakuntoon. Samilla on edessä on muutama päivä ansaittua lomaa laitumella oman ponilauman johtajana.

4.6 Pienten vastoinkäymisten jälkeen Samin FEI-passi on valmis. Maanantaina liiton toimistossa huomattiin, että Samilta puuttuu tunnistesiru. Olin pitänyt itsestään selvänä, että sillä sellainen on, koska ne ovat olleet jo vuosia pakollisia, mutta nyt tiedän, että poneille siruttaminen tuli pakolliseksi vasta vuonna 2009. Kiitos Samin ympärillä olevien ihanien ihmisten, Samille saatiin siru iltaan mennessä ja seuraavana päivänä uudestaan liittoon papereita hoitamaan. Nyt on pöydällä uunituore violetti passi ja maailman valloitus voi alkaa :-D.

6.6 Kuljetusliikkeen auto toi pihaan kauan odotetun paketin :-D. Samin juhlavaljaat saapuivat ja olivat juuri niin hienot kuin oli toivottu. Ja mittatilausvaljaat vaikuttivat ensisovituksella myös aika sopivilta. Koeajolle päästään ensi maanantaina Savijärvellä, koska juhlavaunumme seisovat siellä. Mutta harmiksemme maratonvaljaita ei laatikosta löytynyt :-/ Tässä pientä esimakua juhlavaljaista.

7.6 Eilinen huoli haihtui, kun tuttu auto kaarsi pihaan uudelleen. Nyt paketista löytyivät uudet synteettiset maratonvaljaat. Niitä sovittaessa ja koeajettaessa jouduttiin enemmän säätämään ja lisäämään reikiä, mutta eiköhän niistäkin ihan toimivat saada. Savijärven kisaan mennessä pitäisi olla säädöt kohdillaan.

10.6 Nyt se on vihdoinkin ilmestynyt eli uusi Tunne Hevonen lehti. Siellä on henkilökuvassa ”Menestynyt hurmuri Sami” eli tähän tarkoitukseen aikaisemmin mainittuja kuvia otettiin. Kuvan varusteista kiitokset http://www.hooks.fi

10-11.6 Olimme Samin kanssa Benin luona Savijärvellä valmistautumassa tulevaan kisaan ja samalla koeajamassa uusia varusteita. Pientä säätöä ja laittoa uusissa valjaissa vielä on, mutta eiköhän kaikki saada viritettyä kohdilleen kauden tärkeimpiin koitoksiin mennessä.


12.6 Milja kävi aamulla ratsastamassa Samin ja luottokengittäjämme Seppo kävi laittamassa Samin kisakenkään. Nyt on neljä hokkia joka jalassa, jotta pitoa nurmikentällä sekä maratonesteillä löytyisi.

13.6 Kaikki ei tänään kisaan valmistautumisessa mennyt ihan niin kuin oli suunnitteltu, kun naapurin karannut jalostusori laittoi päiväohjelman uusiksi. Sami joutui seisomaan pitkän päivän sisällä tallissa ja ajamaan päästiin vasta illalla, mutta nyt on maratonvaljaidenkin säädöt toivottavasti kohdillaan. Ajon jälkeen Sami lähti kohti kisapaikkaa ja jäi tyytyväisenä syömään iltapalaa Savijärven Kartanon talliin. Siirrymme yleensä kisapaikalle jo edellisenä iltana, jos se on mahdollista, jotta Samilla on aikaa tutustua uusiin maisemiin ja tottua kisapaikan hälinään.

14.6 Ajettiin Samin kanssa Savijärven kansallisissa kilpailussa vaikeassa luokassa kouluohjelmana FEI9 ohjelmaa. Kokonaisuutena suorituksesta jäi parempi fiilis kuin Ypäjällä. Nyt kuski tiesi koko ajan, missä kohdalla rataa oltiin menossa, mitä oltiin tekemässä ja mihin oltiin jatkamassa. Yksi osa ohjelmaa oli siis selkeästi otettu haltuun. Kartta ja kompanssi oli löytynyt =) Toisen laukan vastalaukka jäi harmittamaan, mutta vahingosta viisastutaan ja ensi kerralla ollaan tarkempia. Ensimmäisestä laukasta oli kuitenkin tullut tuomareilta jopa 8,5 pistettä ja yhdestä raviosuudestakin 9 pistettä eli hyvään suuntaan ollaan menossa. Sadekkaan ei haitannut menoa ja hokit purivat hyvin nurmikenttään. Kokonaisvirheet kouluohjelmasta olivat 59.09vp eli 63,1%. Illalla käveltiin läpi seuraavan päivän seitsemää maratonestettä, jotka vaikuttivat aika haastavilta meidän vähäisellä vaikean luokan kokemuksella. Myös radannäyttö traktorinlavalla käytiin kiertämässä ja useana aiempana vuonna kauhulla odottamani reitti oli tosiasia. Reitillä oli puolitoista kilometriä asfalttitietä kahdella tien ylityksellä sekä osuudella, joka kulkee vilkasliikenteistä Sipoon öljytietä. Benin kanssa neuvoteltiin vielä radannäytön jälkeen vesiesteen reitit uusiksi ja turhat metrit poistettiin. Nyt on kuulemma aika laittaa vauhdeissa seuraava vaihde silmään ja kokeilla myös, mihin poni kääntyy.

15.6 Oli maraton osakokeen vuoro. Aamulla kävelin perinteisesti esteet läpi kerran groomini Laurin kanssa ja kerran itsekseni. Myös vaunut laitettiin kuntoon eli kellot, nuotit ja muu tarpeellinen rekvisiitta kiinnitettiin vaunuihin. Tämä on meidän tiimissä Laurin tai Timon tehtävä. Sitten alkoi piinallinen lähdön odottaminen. Lähtöaikamme oli vasta klo 13.11. Tuntia ennen lähtöä suojattiin ja teipattiin Samin jalat ja sitten valjaat päälle ja menoksi. Varasimme tarkoituksella vähän tavallista pidemmän alkukäynnin, jotta paikat lämpenisivät ennen ravaamista asfalttiosuudella.

A-osuus meni paremmin kuin ikinä. Sami lähti heti alusta reippaasti liikkeelle ja turhat hölmöilyt olivat minimissä. Jopa pelätty asfalttiosuus meni hienosti ja risteyksessä osattiin seistä kuin ajoneuvot konsanaan. Myöskään ohimenevät tai vastaan tulevat autot eivät aiheuttaneet ihmetystä. Ehkä enemmänkin me aiheutimme ihmetystä autoilijoille. A-osuuden loppuvaiheessa tapahtui jotakin. Joko meidän nuotit olivat pielessä tai viimeinen kilometri oudosti mitattu. Olimme 5 km kyltillä puolitoista minuuttia etuajassa, mutta heti sen jälkeen tajusimme minimiajan olevan jo täynnä. Matkaa oli siis jäljellä noin puolikilometriä ja aikaa alle kaksi minuuttia. Täydellä laukalla päästelimme loppumatkan ja ehdimme nippa nappa neljä sekuntia alle maksimiajan A-osuuden maaliin. Mystistä…siirtymätaipaleen metsässä taistelimme paarmojen kanssa ja kaikesta huolimatta tauolla eläinlääkärin tekemässä tarkastuksessa pulssi oli hyvä ja saimme luvan jatkaa matkaa.

E-osuuden alkuun saimme eteemme parivaljakon ja Sami oli virtaa täynnä. Tavoitteena oli ensimmäistä kertaa pyytää lisää vauhtia esteille ja esteet oli kävelty sillä silmällä. Ykkös- ja kakkosesteellä onnistuimme ajamaan kohtuullisen hyvin, vaikka ykkösesteen alussa Sami yllättäen lähti hakemaan kohti ulosajoporttia ja kakkosesteellä tuli yksi kevyt osuma. Kolmoseste oli vesieste, jonka tiet oli laitettu Benin kanssa illalla uusiksi. F-portille asti kaikki sujui hyvin ja siinä taas Sami ennakoi kohti ulosajoporttia. Tiukan voltin kautta käänsimme takaisin F-portille ja selvisimme kunnialla ulos esteeltä. F-portti koitui kohtaloksemme myös seuraavalla esteellä, mutta tällä kertaa syy oli enemmän kuskin, joka hahmotti vauhdissa väärän välin ja taas voltattiin. Esteeltä ulos ajaessa groomi huomasi myös toisen puolen vetoliinan olevan irti ja jouduimme pysähtymään ja korjaamaan valjastusta ja taas matka jatkui. Kelloeste oli ehkä esteistä sujuvin ja mökkiesteeltäkin selvittiin, vaikka yhteen kulmaan osuttiin. Viimeisellä kiviesteeellä tuli taas ongelmia viimeiselle eli F-portille ja edessä oli kolmas turha voltti. Maalissa oli sekava fiilis. Tavallan tiesi yrittäneensä ja ajaneensa kovempaa kuin Samilla koskaan, mutta kolme turhaa volttia harmitti. Kovassa vauhdissa tilanteet tulevat nopeammin, virheet tulevat helpommin ja paine ohjauksessa selkeästi kasvoi kohti loppuestettä. Toisaalta tuntui hyvältä, että virheisiinkin oli onnistuttu löytämään korjaukseksi aina järkevä ja nopea ratkaisu ja ennen kaikkea poni tuli hyvävoimaisena maaliin tiukan puristuksen jäljiltä. Kuski sitä vastoin ei ole ikinä ollut näin hapoilla maratonin jälkeen…siis ilmeisesti ensimmäistä kertaa olin yrittänyt riittävästi =)

Lopputulos yllätti ehkä kuitenkin eniten. Olimme vaikean luokan maratonin kakkonen ja voltista huolimatta olimme ajaneet vesiesteelle pohja-ajan!!! Taas olimme astuneet askeleen lähemmäksi vaikean luokan valjakkoajoa ja se tuntui hyvältä. Ilta meni Samia hoitaessa ja palautellessa. Kävelytystä, kylmäystä, loimitusta, back on trackiä, elektrolyyttejä… aamulla nähtäisiin, onko palautuminen onnistunut.
\\

16.6 Ajettiin tarkkuutta. Sami oli aamulla hyvin palautuneen oloinen ja meni stewarille esitettäessä helposti läpi. Tavoitteena oli ajaa rata läpi ihanneajan puitteissa, joka on ollut meille vaativissa ja vaikeissa luokissa tähän saakka mahdotonta. Tempona oli 250m/min ja radalla oli useampi paikka, jossa aikaa pystyi myös ajamaan kiinni. Alusta asti lähdimme aikaa ajamaan ja pääsimmekin 6s ihanneajan alle, mutta palloja tuli alas viisi, joka on enemmän kuin koskaan ennen. Loppuradan yksi pudotus johtui teknisestä ongelmasta, kun ohjan perät olivat luiskahtaneet vaunun lehtijousen alle ja kääntäminen oli hieman hankalaa kiinteillä ohjilla. Onneksi pääsimme kuitenkin maaliin saakka ja tästäkin virheestä taas jotain opittiin. Lopputuloksissa olimme tarkkuuden kolmas ja kokonaiskilpailun neljäs.



17.6 Ilmoittautuminen Tanskan PM-kilpailuun on lähtenyt! Nyt on aika lähteä kokeilemaan siipiä kansainvälisillä kentillä. PM-kilpailuissa odottavat hyvät mittarit eli ponien edellisten MM-kilpailujen kulta- ja hopeamitalistit. Kilpailut järjestetään Pohjois-Jyllannissa ja nyt alkaa matkosuunnitelman teko. Järjestäjän kotisivu


18.6 Hierojamme Anna Aaltio kävi tsekkaamassa palautumisen rankasta kisaviikonlopusta. Sami nautti ansaitusta hieronnasta ja kaikki vaikutti olevan kunnossa.

21-23.6 Sami vietti juhannnuslomaa laitumella ponityttöjensä kanssa.

24.6 Sami sai ensimmäisen ikioman edustustakin ja kuskille ja groomeillekkin löytyi Ratsastajainliitosta siistiä päällepantavaa.

25.6 Sami klipattiin edustuskuntoon. Samin kesäkarva on kiiltävä, mutta erittäin tiivis. Päätimme klipata koko ponin jalkoja lukuun ottamatta, jotta tuleva pitkä auto- ja laivamatka olisi Samille miellyttävämpi. Myös heinäkuinen PM-maraton voi olla rankka, jos kohdalle osuu kuuma päivä. Sami kiittää Heidi Pätsiä taitavasta parturoinnista!

Heinäkuu

1-2.7 Kävimme Savijärvellä isolla kentällä Benin avustuksella viimeistelemässä kisakuntoa.

3.7 Juhlavaunut vietiin Urjalaan odottamaan pakkaamista Hessi-peräkärryyn. Samalla reissulla haettiin Samille ja kyytimme tulevalle Ismolle (Heidi Sindan Instruktör) matkaevääksi pieniä säilöheinäpaaleja, lesettä ja pellavaa.

4.7 Samin uudet Suomen siniset maratonputsit ehtivät sittenkin saapua. Sävysävyyn silapatja on jo hankittu aikaisemmin eli kun kerran Suomea lähdetään edustamaan, niin tuttu oranssi värikin vaihtuu sinivalkoiseen. Tänään laitettiin myös kengitys kisakuntoon.

5.7 Anna Aaltio kävi hieromassa Samin lihakset vetreiksi lähtöä varten. Tänään harjoiteltiin myös omenamehun juomista matkaa varten ja hyvin tuntui maistuvan. Myös matkaevääksi lähtevään säilöheinään on hissukseen totuteltu.

6.7 Matkakaverimme Instruktör eli Heidi Sindan ”Ismo” saapui talliimme totuttelemaan matkaruokaan ja -seuraan. Hyvin tuntuvat ruunat viihtyvän vierekkäisissä karsinoissa ja ruoka maistuu. Myös lämpöjä on mittailtu, jotta on sitten jotain, mihin verrata, jos matkalla tulee ongelmia.

7.7 Auto on nyt pakattu ja paljon on tavaraa mukana. Huomenna klo 4.30 on tarkoitus lähteä kohti Turkua, josta matka jatkuu laivalla Tukholmaan. Tukholmasta ajamme reilut 300 km ruotsalaisen valjakkokuskin Yngve Källin luokse, jossa hevosemme yöpyvät. Matka jatkuu tiistaina iltapäivällä kohti Göteborgia, josta on kolmen tunnin lauttayhteys Tanskan puolelle Fredrikshavniin. Siitä on matkaa enää noin 50 km kilpailupaikalle, jossa olisi tarkoitus olla myöhään tiistai-iltana. Järjestäjä on luvannut, että tallit ovat valmiina ja eläinlääkäri odottamassa klo 23 tiistaina. Päivittelemme matkalta kuulumisia, jos nettiyhteydet toimivat.













8.7 Aamulla klo 4.40 Ismo ja Sami pakattiin autoon ja matka kohti Tanskaa alkoi. Hevosten lisäksi matkaan lähtivät ajuri Leena, autokuski Timo, Samin groomit Lauri ja Milja sekä valokuvaajammme Pekka. Ismosta huolta pitämään lähti Ismon groomi Annika. Alkumatkalla saimme nauttia Annikan tekemästä herkullisesta matkamansikkakakusta. Ensimmäisenä etappina oli Turun satama, josta klo 8.15 lähti M/S Galaxy kohti Tukholmaa. Satamassa Ismo ja Sami saivat syödä aamupalan laivan lähtöä odotellessa. Timo ja hevoset menivät laivaan rahtipuolelta ja me muut matkustajapuolelta. Laivaan päästyämme menimme hevosia vastaan autokannelle ja juotimme matkalaiset vielä kertaalleen. Harmiksemme emme saaneet autosta kumpaakaan lastaussiltaa auki, mutta kaikki ikkunat ja räppänät avattiin, jotta ilma pääsisi kiertämään mahdollisimman hyvin.

Laivamatkan aikana kävimme kolmeen kertaan juottamassa ja syöttämässä hevosia ja tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. Molemmat hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä ja rauhallisilta ja lämpötila sekä ilma autossa pysyivät kohtuullisina. Matkan aikana hevoset saivat juomisen lisäksi heinää, pellavaa, lesettä, vitamiineja ja elektrolyyttejä.

















Tukholmasta matka jatkui kahdella pysähdyksellä kohti Göteneä, jonne matkaa kertyi noin 320 km. Götenessä majoituimme muiden suomalaishevosten kanssa ruotsalaisen valjakkokuskin Yngve Källin tallin, jossa hevosilla oli isot ja mukavat karsinat odottamassa. Hevosemme olivat hyväkuntoisia 22 tunnin matkustamisen jäljiltä.


















9.7 Aamupäivällä Götenessä Sami pääsi Miljan kanssa kävelylle ja kevyesti ratsain verryttelemään.













Sami olisi halunnut esittää vaikka hieman vaikeampiakin temppuja LOL Matkaväsymys ei siis vielä painanut jaloissa.

Matka jatkui tiistaina iltapäivällä kohti Göteborgia, josta oli reilu kolmen tunnin lauttayhteys Tanskan puolelle Fredrikshavniin.

Fredrikshavnista oli matkaa enää noin 50 km kilpailupaikalle, jossa olimme perillä myöhään tiistai-iltana. Järjestäjä oli luvannut, että tallit olisivat valmiina ja eläinlääkäri odottamassa klo 23 tiistaina. Jossain kuitenkin tieto oli katkennut…eläinlääkäri herätettiin ja tallitkin olivat vielä pesussa. Tuulessa, pimeässä ja työmiesten seassa löysimme kuitenkin omat karsinamme ja olimme onnellisesti perillä. Laitoimme leirin pystyyn ja pääsimme ansaitulle levolle.

10.7 Heräsimme Tanskassa sumuiseen aamuun, mutta auringon noustua myös sumu hälveni ja kilpailupaikan viimeistelty ympäristö teki vaikutuksen. Sami pääsi kävelylle ja itse tutustuimme kilpailupaikkaan ympäristöineen. Koska kaikki kilpailualueen pohjat olivat nurmikkoa, päätimme laittaa Samille hokit alle ennen ensimmäistä liikutusta. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kaksi ensimmäistä jalkaa meni vielä aika hyvin, kolmannessa Sami alkoi jo kypsyä ja oikea etujalka oli viimeinen niitti. Tuloksena useampi mustelma, tallottu jalkapöytä, keuliva poni, muutama ruma sana ja kolme hikistä ihmistä. Ja lopputuloksena Samilla jaloissa 15 hokkia ja yksi katkennut jengatappi.

Seuraavaksi kävimme selvittämässä, missä saisi ratsain liikuttaa poneja. Ohje oli erittäin selvä: ”tänään kentillä 1 ja 2, jos siellä ei ole valjakoita”. Kilpailualueella oli siis rinnakkain kolme täysimittaista 40m x 100m nurmipintaista rataa, joista yksi oli kilpa-areena ja kaksi verryttelyalueita. Siis Samille satula selkään ja menoksi. Onneksi Milja oli juuri ratsastanut Samin valmiiksi, kun stewardi tuli kertomaan, että em kentillä ratsastaminen ei ollut sallittua. Taas pieni tietokatko järjestäjiltä, mutta onneksi emme olleet ainoita ratsastajia. Sami liikkui puhtaasti ja energisesti, mutta oli kuljetuksen jäljiltä hieman jäykkä oikealta.
Iltapäivällä oli edessä ensimmäinen hevostarkastus eli vetcheck. Eläinlääkäri ja tuomaristo tarkisti hevosten kilpailukelpoisuuden. Tarkastusta varten Sami puunattiin ja letitettiin, kuten KV-kisoissa on tapana. Suomen joukkue järjesti myös oman ”varjotarkastuksensa” juuri ennen varsinaista tarkastusta, jotta isoja yllätyksiä ei tarkastuksessa tulisi. Sami käyttäytyi tarkastuksessa hienosti ja esitti vaaditut käynnin ja ravin kuuliaisesti. Saimme luvan jatkaa kilpailua.


Vetcheckin jälkeen otettiin vielä joukkuekuvat, kun koko ryhmä oli hevosineen edustusvaatteissa paikalla. Vetcheckin jälkeen päätimme pyytää paikalla ollutta suomalaista hierojaa Arja Mikkosta vielä katsomaan Samin lihaksiston läpi. Sami nautti hieronnasta silmin nähden ja mitään normaalia kuljetusjäykkyyttä kummempaa ei löytynyt. Oikealta puolelta ehkä hieman enemmän, joka saattaa selittää myös vaikeudet oikean jalan hokittamisessa.

Hieronnan jälkeen liikutin Samin kevyesti vaunuilta Benin valvovan silmän alla. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja Benin mukaan Sami liikkui jopa paremmin kuin ikinä kotona. Kohtalomme oli kuitenkin olla Suomen ponijoukkueen ulkopuolella alkukauden tulosten perusteella. Saimme kuitenkin osallistua kilpailuun yksilökilpailijana ja pätimme näyttää, että olisimme ansainnet paikkamme joukkueessa.













Illalla oli vielä edessä PM-kilpailu avajaiset, joihin osallistui jokaisesta maasta yksi hevonen vaunujen kanssa ja kaikki muut ajurit jalkaisin. Suomea avajaisissa edusti Samin matkakumppani Ismo ajurinsa Heidi Sindan kanssa. Avajaisten jälkeen kävin vielä tutustumassa koulurataan jalan eli kävelin läpi FEI9 ohjelman hankalimmat tiet ja mittailin kiintopisteitä avuksi hankalimpien kuvioiden suorittamiseen.



11.7 Oli koulukokeen vuoro. Tämä oli kaukainen haave joskus kevättalvella, kun ensimmäistä kertaa Haimi-hallissa FEIn 9 ohjelmaa kokeiltiin ja silloin haave tuntui jopa lähes mahdottomalta. Sami kävi aamulla Miljan kanssa kävelyllä ja sen jälkeen Milja letitti ja siisti Samin. Itse kävin seuraamassa muutaman kouluradan läpi ja palauttelin mieleen radan tiet ja tehtävät. Lähtöaikamme oli klo 10.05 ja eikä sen kovempaan paikkaan kuin hallitsevan maailmanmestarin Kristina Klindin perään.

Verryttelyssä Sami tuntui hyvältä ja lähdimme luottavaisin mielin ensimmäiseen kansainväliseen koitokseemme. Verryttelyolosuhteet olivat loistavat. Käytössä oli kaksi täysimittaista rataa. Ensimmäisellä radalla sai olla kolme valjakkoa kerrallaan eli halutessaan verryttelemään pääsi 50 minuuttia ennen suoritusta. Toisella radalla oli aidat ja kirjaimet ja kaksi valjakkoa eli verryttelun viimeiset 20 minuuttia oli täydet rataolosuhteet. Ennen radalle menoa oli vielä tilaa verrytellä radan päädyssä. Olisipa Suomessakin jossain tällaiset olosuhteet!

Ensimmäisen kerran uransa aikana Sami oli rento läpi koko radan eikä kytännyt yhtään mitään. Muutenkin rata sujui ilman isompia rikkeitä ja suurin ongelma olikin kuskin sählääminen ohjien kanssa kootussa ravissa yhden käden kahdeksikoilla. Siitäkin huolimatta kuviot saatiin suoritettua ja tehtiin radalla jopa ensimmäinen onnistunut 10 sekuntin pysähdys =). Teimme ennätyspisteemme 56 vp ja olimme luokassa 7./17 sekä toiseksi paras suomalainen vain alle pisteen Hannulle ja Vilille jääneenä. Paljon jäi vielä kuskin kokemattomuutta esittämättä, mutta nyt tiedämme, että hyvänä päivänä kaikki on mahdollista. Oli loistava fiilis, kun onnistuminen tuli oikeaan paikkaan ja pääsimme näyttämään, että kykemme suorittamaan myös hieman isommissa ympyröissä.













Iltapäivän käytimme maratonesteisiin tutustumiseen. Illalla oli myös maratonreitin selostus. Kilpailussa ei siis ollut suomalaisille tuttua radannäyttöä, vaan kilpailijoille jaettiin kartat ja ratamestari kertoi yleiset ohjeet ja sen jälkeen rataan sai tutustua itsenäisesti polkupyörillä tai mopoilla.

Illalla suomalaisleiri kokkaili yhdessä. Mitä useampi kokki, sen parempi soppa…


12.7 Perjantai oli ponikuskeilla vapaapäivä ja saimme rauhassa keskittyä maratonesteisiin tutustumiseen ja kisaturistin elämään. Katsoimme aamulla suomalaisyksiköiden ajot ja lähdimme sen jälkeen tutustumaan Dronninglundin kylään sekä vilvottelemaan merenrantaan. Pieni uintireissu teki hyvää ja sen jälkeen palasimme esteille sekä seuraamaan suomalaisten parikuskien kouluratoja. Niitä olikin ilo katsoa ja erityisesti Tauriaisen Jarmon parin esitys oli aivan loistava!!! Maratongroomimme Lauri kävi tutustumassa 6 km A-osuuteen pyörälla ja sillä aikaa kuskilla oli aikaa rauhassa tutustua esteisiin. Itse kuskina kävin pyöräilemässä vain E-osuuden välimatkat. Siitäkin tuli 7 km pyöräiltävää maastossa per kierros eli kuntoilua tuli riittämiin. Esteitä oli kahdeksan ja joukossa oli meille paljon uutta nähtävää ja tehtävää. Muutama esteistä oli melko teknisiä ja korkealle siltaesteelle emme ole koskaan aikaisemmin päässeet edes harjoittelemaan. Vähitellen reitti ja esteet alkoivat hahmottumaan ja nuotitkin tuli tehtyä.
























13.7 Oli aika lähteä kokeilemaan voimia kansainväliselle maratonradalle. Aamulla kuudelta kävin ruokkimassa Samin ja lähdin vielä kertaalleen kävelemään esteet läpi. Suomessa tuohon aikaan aamusta saa yleensä kävellä kaikessa rauhassa, nyt esteillä oli jo täysi kuhina. Esteet tuntuivat tutuilta ja reitit varmoilta, joten siltä osin kaikki oli kunnossa.

Lähtöaikamme maratonille oli klo 9.36 ja aamulle oli laadittu tuttuun tapaan tarkka aikataulu.
8.00 kävelylle ja harjaus
8.30 suojat
9.00 valjaat
9.10 tallista
9.15 vaunuissa
9.26 lähtöpaikalla
9.36 lähtö

Lähtöpaikka sijaitsi 800 m tallialueelta ja Samin ensimmäiset tyypilliset loikat otettiin jo siirtymämatkalla lähtöalueelle. Joulukuusiviljelmät, maissipellon kastelujärjestelmät ja tanskalaiset tuulimyllyt kun eivät kuulu meidän normi rutiineihin LOL. Lähtöalueelle pääsimme kuitenkin ajoissa ja onnistuimme lähtemään meille uuden maa-ajanoton mukaisesti.

A-osuus oli 6 km pitkä ja nopeutena oli 14 km/h. Reitti kulki pitkin kaunista tanskalaista maaseutua. Tiet olivat osittain soraa ja osittain mukavia kimmoisia peltoteitä. Reitti oli hyvin merkattu ja sen seuraaminen oli helppoa. Vaikeimmat hetket koettiin reitin kulkiessa lehmäaitauksen reunaa, mutta siitäkin selvittiin ja osuudelta maaliin tultiin hyvin ihanneajan puitteissa. Siirtymätaival oli 800 m ja osittain asfaltilla ja siksi Samille aika kevyttä vedettävää. Siirtymätaipaleen ennen lepopaikkaa oli pakollinen ravipätkä asfaltilla. Tämä toimi hevostarkastuksena eli suoran päässä seisoi eläinlääkäri tarkistamassa hevosen liikkeet ja ilmeisesti ohimennessä vilkaisi yleiskunnon, koska taukopaikalla hän ei käynyt edes vieressä. Siis pulsseja, hengityksiä tai lämpöjä ei sen kummemmin mittailtu, jos poni näytti muuten olevan ok. Ehkä meillä Suomessa tässä asiassa välillä vähän liioitellaan. Pakollisen 10 min tauon jälkeen saimme luvan siirtyä E-osuuden lähtöön.


E-osuuden lähtö oli asfalttitiellä risteysalueella, joka oli aika mielenkiintoinen valinta ratamestarilta. Ainakin meidän siinä ollessa autoja tuli koko ajan molemmista suunnista ja siinä kaistalla olisi sitten pitänyt odottaa lähtöä pari minuuttia, joka ei meiltä tietenkään onnistunut. Päädyimme tekemään volttia jonkun tanskalaisen sileälle puutarhanurmelle. Oma haasteensa oli myös lähdön maa-ajanottajat, jotka molemmat puhuivat ilmeisesti vain tanskaa, mutta pääsimme kuitenkin kunnialla matkaan. E-osuus oli 7,1 km pitkä ja nopeus oli 13,9 km/h. Ensimmäinen este oli melko tavallinen metsäeste reilun kilometrin jälkeen. Kakkoseste oli tekninen hirsihässäkkä, joka oli meille uusi kokemus. Kolmosesteellä pyörittiin ympyrää paalien ja pajujen seassa. Siellä Sami jäi jäpittämään yhdessä käännöksessä ja jouduimme tekemään yhden ylimääräisen voltin. Neloseste oli taas teknisempi kummulle sijoitettu aitahässäkkä, joka sujui ihan ok. Viitoseste oli vesieste yhdistettynä aidattuun kumpuun. Siellä B-portin veteen menossa piti sen verran käskeä, että ei ehditty enää kääntyä ja jouduimme tulemaan voltin kautta takaisin veteen. Kuutoseste oli puskassa hanattelua eli lähinnä pitkiä teitä. Sen jälkeen tulikin ehkä kilpailun vaikein tekninen este, jonne tuli se meidän perinteinen kolmas voltti, kun kuskilta loppui kantti kääntää. Nopeammalla reagoinnilla se olisi siis varmasti ollut käännettävissä. Sokerina pohjalla odotti siltaeste, joka oli meille täysin uusi elementti. Suoraan sisääntulon edessä odotti korkea silta ja A-portti sen päällä. Se oli ajettavissa myös pidempää reittiä sillan alta, johon useampikin kilpailija päätyi, mutta me päätimme hankkia yhden kokemuksen lisää. Laukalla sisään ja nokka kohti kaiteiden väliä. Juuri ennen siltaa tuntui Sami jähmettyvän ja ryhdistäytyvä, mutta Benin neuvoa noudattaen piiskalla kannustaen ”plits-pläts” ja ennen kuin kuskikaan tajusi, olimme jo sillalla. Tämä oli meidän kisan ehdottomasti paras este, vaikka pyörät kävivät muutamassa kaarteessa ilmassa, mutta loistava groomi pelasti tilanteen. Viimeiseltä esteeltä jatkoimme maaliin ihanneajan puitteissa ja kokonaisuuteen olimme melko tyytyväisiä. Vaikean tason maratonit ovat meille vielä vaikeita ja suoriuduimme kuitenkin tässä kilpaiussa omalla tasollamme. Sami ei ollut ehkä yhtä terävä kuin hyvin menneessä Savijärven kilpailussa ja vastasi apuihin ajoittain pukittamalla, mutta urheasti se suoritti vaaditut tehtävät. Sami tuli maaliin hyvä voimaisena ja saimme jatkaa maalista suoraan tallialueelle. Sami pääsi suihkuun ja palauttaville kävelyille.













































14.7 Ajettiin tarkkuusosakoe. Rataan pääsi tutustumaan jo kello kuudelta eli kaksi tuntia ennen kilpailun alkua ja radalla olikin jo suorastaan ruuhkaa, kun varttia yli kuusi aamutallin jälkeen sinne saavuin. Rata vaikutti ihan kivalta ajaa. Sopivasti tehtäviä ja haastavia paikkoja, mutta pahempiakin ratoja oli Suomessa nähty. Radalla oli kaksi sarjaestettä ja meille uutena juttuna siltaeste. Portteja oli 20, leveytenä + 20 cm ja nopeutena 250m/min, joka on meille vielä kova haaste. Kävelin radan useamman kerran läpi, kunnes reitit selkeni ja palasin sitten leiriin aamupalalle.

Milja käytti Samin aamukävelyllä ja itse koitin seurailla kilpailun kulkua kentällä. Järjestäjä ei ollut antanut mitään alustavaa alkamisaikaa PM-luokille ja aamun luokat tuntuivat sujuvan jopa odotettua nopeammin. Siispä valjastamaan ja Sami vaunujen eteen, koska pitkä alkukäynti tarkkuusaamuna tuntuu sopivan Samille. Käynnin jälkeen otimme pätkän ravia ja kun kaikki tuntui olevan kunnossa, esitimme vaaditun kahdeksikon paikalla olleelle eläinlääkärille ja tuomariston edustajalle.

Radalla heti ykkösportti oli hieman haastava, kun Sami päätti säikähtää sekä lähdön ajanottolaitteita että radan varressa ollutta yleisö, mutta siitä selvittiin ja matka jatkui. Pudotuksia tuli esteille 10A, 10C ja 12 ja vaikka yritimme ajaa reippaasti ja laukkauttaa, missä se oli mahdollista, niin yliaikaa tuli noin 14 sekunttia. Siitä osa tuli Samin yllättäen jämähtäessä siltaesteelle. Tai ei se ehkä yllätys ollut, mutta kun se lähestyi sitä niin reippaasti, niin oletin sen sinne menevän. ”Plits-pläts” ja sinne mentiin ja oli lohduttavaa nähdä, että ihan kokeneillakin kuskeilla oli ongelmia sillan kanssa. Suoritimme tarkkuuden sillä tasolla, mihin tällä hetkellä pystymme ja olimme tarkkudessa 13/17. Kuolaintarkastuksen ja vaunun mittauksen kautta talliin ja ensimmäinen kansainvälinen tuloksemme oli tosiasia :-D













Illalla Sami pääsi vielä rentouttavalle ratsastukselle Miljan kanssa, jotta paikat saatiin vetreiksi ennen pitkää kotiinkuljetusta. Jäimme kilpailupaikalle vielä yhdeksi yöksi, jotta hevoset saivat levätä yön yli ennen kotimatkaa. Ilta meni leiriä purkaessa ja tavaroita pakatessa.

15.7 Aamulla herätessämme tallinpurkuryhmä oli aloittanut jo tehtävänsä, mutta onneksi meidän tallissa oli vielä katto pään päällä. Sami kävi vielä aamulla kävelyllä ja siivosimme karsinan puhtaaksi. Puoli kymmenen aikaan laitoimme hevoset autoon ja nokan kohti Fredrikshavnin satamaa.











Olimme satamassa hyvissä ajoin ja juotimme ja huolsimme hevoset laivalle pääsyä odotellessa. Laivamme Stena Line Jutlandica lähti klo 11.50. Laivalla Sami ja Ismo pääsivät sundeckille :-D. Eli hevosautoillamme oli loistavat olosuhteet ulkokannella raikkaassa ilmassa. Itse siirryimme nauttimaan rekkamiesten rasvaisesta ja ravitsevasta lounaasta, joka laivalla oli tarjolla. Ryhmämme herätti hämmästystä rekkamiesten keskuudessa. Ehkä poikkesimme hieman tyypillisistä ammattikunnan edustajista LOL Myös henkilökunta jaksoi hämmästellä ”Six drivers/truck? Really?”













Laivamme oli satamassa klo 15.15 ja Ruotsin puolella jatkoimme matkaa noin 380 km kohti Gnestaa, jossa meille oli varattu majoitus paikallisen welshkasvattajan tallista. Matkalla pidimme yhden huoltotauon. Perillä yöpaikassa olimme yhdentoista maissa illalla ja hevosia odottivat isot kauniita karsinat ja pehmeät olkipedit. Hevosautot putsattiin ja seuraavan päivän matkaeväät hevosille pakattiin valmiiksi. Ihmiset nukkuivat kukin missäkin eli osa satulahuoneen lattialla ja osa kuorma-autoissa, jotta aamulla olisimme nopeasti valmiina jatkamaan matkaa.













16.7 Herätyskellot soivat kello kolme aamulla ja puoli neljän aikaan hevoset olivat jo autoissa ja matka jatkui. Matkaa Tukholmaan oli enää 70 km, mutta olimme varautuneet aamuruuhkiin, joita ei juurikaan ollut. Vain muutama tietyö hidasti kulkuamme. Olimme satamassa kaksi tuntia ennen laivan lähtöä. Satamassa huomasimme harmiksemme, että kuorma-automme toinen takaparipyörä oli muutamasta kohtaa revennyt ja hieman löysä. Jonosta löyti avulias suomalainen rekkamies, joka kävi tarkastamassa tilanteen ja sanoi renkaan kestävän laivalle ajon, mutta kehotti korjaamaan sen Turussa ennen matkan jatkumista. Talvikki ja Timo jäivät hevosten kanssa rekkajonoon ja me muut suunnistimme kohti matkustajaterminaalia.

Laivalle päästyämme kävimme autokannella vastassa hevosia ja hevoset saivat ruoat ja juomat. Autokannella oli todella ystävällinen henkilökunta, joka antoi meidän jopa siirtää autoja, jotta saimme sivurampit autoista auki. Palvelu pelasi myös huoltotauoilla, kun kävimme matkan aikana hevosia katsomassa.


Heti laivalle päästyämme aloitimme selvittämään mahdollisuutta korjauttaa kuorma-auton rengasta Turussa tai saada vaihdettua autossa mukana ollutta vararengasta alle. Muutaman tunnin työn ja kolmentoista puhelun jälkeen selvisi, että suuren valtakunnallisen rengasfirman 24/7 palvelu ei pystyisi toimittamaan palvelua arkipäivänä 12 tunnin varoitusajalla Turun satamaan. Itsekkin hämmästelivät tätä! Eli se siitä 24/7 palvelusta ja ainakin tiedämme, mistä renkaita ei kannata hankkia. Onneksi on hyviä ystäviä, joille voi soittaa ja Otto Suomesta käsin googlasi meille paikallisen yksityisen rengasfirman, johon saimme yhteyden. Saimme neuvoksi nilkuttaa varovasti 12 km satamasta heidän hallilleen, jos se vain olisi mahdollista. Muussa tapauksessa he tulisivat pelastamaan tien päältä. Laivamatka sujui hevosilta hyvin ja satamasta lähdimme siis varovasti nilkuttamaan eteenpäin. Rengasfirman hallilla meitä odotti asentaja ja firman omistaja ja auto ajettiin hevoset päällä halliin. Kun rikkoutunut rengas saatiin irti, meille paljastui vasta koko todellisuus. Sisempi rengas oli vielä pahemmin rikki! Vääntynyt vanne aiheutti vielä omat ongelmansa. Välillä rätisi pulttipyssy ja välillä paukkui leka ja tämän lähes kaksituntisen session meidän tyytyväiset matkaajat pureskelivat heinää tunkin nokassa! Käsittämättömiä hevosia! Koska uusia sopivia renkaita ei löytynyt, saimme lainaksi sopivat käytetyt ja matka jatkui. Sami tiimeineen suosittelee Kaarinalaista KM-rengasta kaikille!!!! Loistava palvelu ja eivät jätä asiakasta pulaan! Kyselivät vielä seuraavana päivänä, että olimmeko päässeet turvallisesti kotiin =).













Kahdenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen auto kaarsi koti pihaan. Takana oli 1466 ajettua kilometriä, 4 lauttamatkaa ja huima määrä uusia kokemuksia. Hevoset kävivät öisellä kävelyllä ja Sami pääsi omaan karsinaansa nukkumaan.

20-21.7 Osallistuimme Caran kanssa valjakkoajon B-valmennukseen Savijärvellä. Paljon hyviä neuvoja saatiin kotona työskentelyn avuksi.

26-27.7 Sami osallistui Miljan kanssa Lappeenrannan kansallisiin koulukilpailuihin. Perjantaina Sami oli ensimmäistä kertaa kouluradalla kankisuitsilla, koska avoimissa vaativissa niitä täytyy jo käyttää. Tuloksena oli 57 % Samin uran toisesta vaativasta startista. Lauantaina Samin kohtaloksi osui kouluradan yli laskeutumaan lähestynyt lentokone varjoineen. Lappeenrannan kilpailupaikka sijaitsee kiitotien jatkeena olevalla raviradalla. Jännittyneestä esityksestä tuloksena oli 52 %. Taas ollaan kokemusta rikkaampia ja pätkittäin Sami väläytteli sellaista menoa, että tulevaisuus näyttää valoisalta. Matkustaminen oli kuitenkin tämän viikonlopun haastavin tehtävä. Liekkö syynä takana olleet pitkät matkustukset vai matkaseuran puute, mutta Sami päätti kahteen kertaan matkan aikana kiivetä ruokintapöydälle.












28.7 Luottohierojamme Arja kävi tarkastamassa, kuinka palautuminen PM-reissusta oli sujunut ja vetristeli lihaksia tulevia SM-kilpailuja varten.

Elokuu

1.8 Taas on pakattu ja puunattu ja meidä tiimi suuntaa kohti valjakkoajon SM-kilpailua, joka järjestetään Wiurilan Kartanolla Salossa.

1-4.8 Oli kauden päätavoitteen eli valjakkoajon SM-kilpailun aika. Kilpailu pidettiin Wiurilan kartanolla Halikossa. Sami teki loistavat kolme osakoetta. Koulukoe oli tasainen muutamalla rikkeellä ja tuloksena 56,24 vp ja sijoitus toinen.







\





Maraton oli vaativin ja raskain, mitä olen ikinä ajanut, eikä 28 asteen helle tehnyt suoritusta ainakaan helpommaksi. Reitti oli mäkinen ja raskas ja esteistä suurin osa oli tavalla tai toisella rinteessä. Esteitä oli 8 ja kaikilla oli täydet kuusi porttia. Sami antoi kaikkensa ja toimi upeasti. Teimme jopa kahdelle esteelle pohja-ajan! Vaikka lämpö ja syke oli maaliin tullessa ennätyskorkealla, niin palautuminen tapahtui nopeasti ja illalla karsinassa oli tyytyväisen oloinen poni. Tässä hieman fiilistelykuvia matkanvarrelta.


































Illanvietossa maratongroomimme Lauri palkittiin SM-kilpailu parhaana maratongroomina! Upea tunnustus meidän upealle groomille. Ilman hyvää groomia ei tällaisia tuloksia maratonilta voisi ajaa.


Sunnuntain tarkkuuteen lähdimme kokonaiskilpailun toiselta sijalta tietoisena siitä, että tarkkuus on ollut meidän heikoin osa-alueemme ja varaa sen enempää virheisiin kuin varmisteluun ei ollut. Teimme uramme hienoimman tarkkuusradan ja selvisimme maaliin kahdella pudotuksella ilman aikavirheitä. Tällä tuloksella säilytimme toisen sijan luokassa ja SM-HOPEA oli varmistunut!!! Tulos riitti myös uusintaan, johon meidän lisäksi selviytyivät Raisa Takkinen ja Hipon Rolle. Uusinassa emme myöskään lähteneet varmistelemaan vaan harjoittelemaan vauhdikkaanpaa ajoa ja lopputuloksemme oli tarkkuuden toinen.













Mutta samaan viikonloppuun siis sijoittuminen vaikean luokan koulukokeessa ja tarkkudessa, selviytyminen huikean raskaasta maratonradasta ja kaksi pohja-aikaa esteille ja vielä kruununa SM-HOPEA! Tähän on koko talvi harjoiteltu ja reilut viisi vuotta ponia rakennettu. Kiitoset kaikille niille, jotka ovat meitä auttaneet ja meihin uskoneet! Erityisesti ratsuttajamme Miljan ja valmentajamme Benin kädenjälki näkyy tuloksessa. Ja kiitos koko muu tiimimme ja fanimme, jotka jaksavat kannustaa eteenpäin!!! Aina ei welshin kanssa ole ollut helppoa, kun lohikäärmeen veri virtaa suonissa, mutta hienompaa kilpuria ei voisi olla! ♥ Sam The Pony ♥

Kilpailun tulokset



8.8 Sami lomailee laitumella ja palautuu rankan kilpailu jäljiltä. Tänään hierojamme Anna Aaltio kävi tekemässä palauttavan hieronnan Samille ja samalla tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

14.8 Tänää tehtiin jotain jännää =). Sami teki ensi esiintymisensä televisiokameroiden edessä! Valitettavasti sateinen sää pilasi suunnitelmat, mutta eiköhän me jotain materiaalia saatu aikaiseksi. Missä ja milloin sitä nähdään…siihen palataan lähiaikoina.

15.8 Taas on pakattu ja puunattu ja nyt on Caran aika aloittaa kilpailukausi! Edessä on kolmen päivän kilpailu Teerisalossa. Tarkoitus oli ajaa kansallisessa luokassa, mutta sopivan luokan puuttuessa ajamme helpossa alueluokassa.



16-18.8 Cara aloitti kilpailukautensa Teerisalo Driving kilpailussa Halikossa. Menimme kilpailupaikalle jo torstaina, koska lähtöaikamme perjantaina oli jo aamupäivällä. Ajattelimme, että melko kokematon kilpaponi Cara saisi huilata rauhassa kuljetuksen jälkeen sekä totutella uuteen ympäristöön. Torstai illan ajo ei lupaillut hyvää. Cara oli vaikeampi ajaa kuin kertaakaan viimeiseen puoleen vuoteen. Liekkö tuttujen laumakavereiden puute, pitkä kuljetus vai uusi ympäristö syynä, mutta jotain oli keksittävä.

Perjantai aamuna päätin vaihtaa ajosuitsiin Caran ratsukuolaimet, jotta ei jatkettaisi siitä, mihin illalla oli jääty. Verryttely jäi lähinnä käyntiin ja muutamaan pieneen ravipätkään, koska edellisen viikon sateet olivat pehmittäneet verryttelyalueena olleen peltoalueen. Onneksi kilparata oli siirretty hiekkakentälle. Heikoista ennakkoasetelmista huolimatta Cara teki uransa tasaisimman radan ja sai tulokseksi 64,33 vp eli 59,8 %. Sijoitus oli 11./17. Erityisesti ravi sai kiitosta, mutta hätäisyys verotti paikotellen pisteitä.



Maratonille pääsimme lähtemään vielä ennen sadetta, mutta jo A-osuuden puolessa välissä sade alkoi. E-osuuden aikana sade koveni, rata pehmeni ja esteet muuttuivat raskaammiksi. Muutamaan kertaan vauhti esteillä tyssäsi ja Caran kokemattomuus tuntui lähinnä vaikeutena päästä liikkeelle raskaissa kohdissa. Kaikesta huolimatta Cara teki kokemukseensa nähden loistavan maratonin ja olimme maratonilla kolmansia!

Sunnuntain tarkkuudessa rata oli haastavan kiharainen, mutta Cara oli hyvässä vedossa ja teki kaiken, mitä pyydettiin. Tuloksena oli nollarata ja nopeuskin riitti tarkkuuden toiselle tilalle. Kokonaistuloksissa olimme hienosti kuudes eli loistava maraton nosti sijoitustamme ja tarkkuudessa onnistuimme pitämään sijamme.Tulokset

Hieno viikonloppu Caralta kokonaisuudessaan. Kokematon kilpuri matkusti hyvin, viihtyi tallissa, söi, joi ja lepäsi. Sekään ei ole kaikille poneille itsestään selvää, mutta pitkässä valjakkokilpailussa poni ei jaksa suorittaa, jos olo ja elo kilpailupaikalla ei onnistu. Tähän vielä päälle kolme kelvollista kisasuoritusta! Mihinköhän tuo poni vielä pystyy, kun kisarutiinia ja taitoa tulee lisää…



20.8 Nyt se on julkista! Sami on Helsinki Horse Fairin kummihevonen 2014. Mielenkiinnolla odotamme, mitä tämä yhteistyö tuo tullessaan.


27.8 Hoidettiin velvollisuuksia eli Sami pääsi valokuvamalliksi messuja varten. Hauskaa vaihtelua arkeen =).

28.8 Jatkettiin aiemmin aloitettua TV-kuvausta. Viimeksi kuvauksia haittasi sade, mutta nyt päästiin huristelemaan juhlavaunuilla auringon paisteessa. Sami on päätähtenä myöhemmin syksyllä ulos tulevassa "Ystäväni Hevonen" -ohjelman jaksossa, jonka aiheena on valjakkoajo.



Syyskuu

1.9 Viikonloppuna on Caran vuoro taas lähteä kilpailemaan ja nyt lähdemme ensimmäistä kertaa kokeilemaan Caran kanssa vaativaa luokkaa Loimaan aluekilpailuihin. Se lieneekin tämän kauden viimeinen kilpailu. Tänään harjoiteltiin hieman maratonesteellä etenemistä ja samalla treenattiin kuskin ulko-ohjaa ja tiimin varagroomia Waltsua, joka pääsee ensimmäistä kertaa tosi toimiin Loimaalla. Kivaa oli!

5.9 Sami palailee hissukseen töihin ja kertailee kouluratsastuksen saloja. Tänään oli jo asenne kohdillaan ja meno näytti paikoitellen hyvältä. Syksy painotetaan siis kouluratsastusta ja edessä on osallistuminen Miljan kanssa kouluratsastuksen aluejoukkuemestaruuksiin Tuomarinkylän Ratsastajien joukkueessa.

7-8.9 Cara oli kilpailemassa aluekilpailuissa Loimaalla ja teki debyyttinsä vaativalla tasolla. Lauantaina ajettiin sekä koulu- että tarkkuusosakoe. Cara suoriutui ensimmäisestä vaativasta koulukokeestaan tuloksella 66,4 vp eli 58 %. Ohjelmassa oli hyviäkin pätkiä, mutta Caran hätäisyys ja painuminen kuolaimen alle verotti pisteitä. Erityisesti viiminen lisäys oli kuitenkin lupauksia antava ja tuomarinkin mielestä kyseessä on ”potentiaalinen näyttävä poni” :-). Tarkkudessa Cara teki hienon nollaradan enimmäisajan puitteissa. Cara lähettää kiitokset lauantain lainagroomillemme Inna Pölkille!

Sunnuntaina ajettiin maraton Loimaan kauniissa maalaismaisemassa. Jospa kotonakin olisi näin hienoja hiekkateitä harjoittelulle! Esteosuudella oli viisi estettä, joista erityisesti ykkösesteellä suoriudumme hienosti. Muilla esteillä tuli pieniä virheitä niin kuskille, groomille kuin ponillekin. Groomina maratonilla oli ensimmäistä kertaa Caran omistajaperheen edustajana poni-iskä Waltteri, joka selvisi kunnialla tehtävästä. Luottogroomimme Lauri pääsi vastaavasti kokeilemaan groomaamista valmentajamme Ben Simonsénin matkassa. Maratonin tuloksissa olimme kolmas ja yhdellä esteellä jopa toiseksi nopein!


Viikonlopun saldona oli lopputuloksissa vaativan luokan kolmas sija, hyvällä kilpailulla itsensä vaativalle tasolle nostanut poni ja kauteen melko tyytyväinen kuski. Nyt on hyvä jäädä harjoittelutauolle valmistautumaan tuleviin koitoksiin.

9.9 Sami sai kummilahjana Helsinki Horse Fairin edustusloimen. Valitettavsti sää ei suosinut kuvauksia, mutta tässä esimakua tyylikkäästä edustusasusta.


10.9 Kaikki tallimme valjakkoponit saivat nauttia hevoshierojamme Janus Nogenen hyvästä hoidosta. Tarjolla oli hierontaa, venyttelyä, verisuoniterapiaa ja akupunktiota. On ilo nähdä hevosten nauttivan ja rentoutuvan hoidoissa.

12.9 Vihdoinkin saatiin uusi hieno Helsinki Horse Fair kummiloimi kuvattua. Tyylikäs, eikö olekkin? Kyllä tällä kelpaa liikkua valmennuksissa ja kisapaikoilla!

20.9 Nyt taitaa olla tämä laidunkausi lopuillaan. Lähes neljä kuukautta ponit saivat nauttia vihreästä ruohosta. Samin ja Caran arkeen kuuluu päivittäinen laiduntaminen läpi kilpailukauden. Laumaan kuuluu myös maskotti Pulla, joka on myös täysiverinen valjakkokilpuri =). Sallikselle kiitokset näistä kuvista!




29.9 Sami jatkaa SRLn maajoukkuevalmennuksessa. Ponimaajoukkueen uutena valmentajana tulee toimimaan tanskalainen Henrik Høper, jonka valmennuksessa molemmat ponit ovatkin jo käyneet muutaman kerran yksityisesti. Uutta valmennuskuvioissamme on myös se, että Cara on haettu varaponiksi maajoukkuevalmennukseen. Ensimmäinen maajoukkuevalmennus on Loimaalla 12-13.10 ja sinne lähteneekin varaponi Cara, koska Sami parantelee vielä kauden jälkiä ja laitumella saamaansa ruhjevammaa.

Lokakuu

3.10 Oho! Onpa tutun näköinen turpa kutsussa :-D



8.10 Pakkaaminen tulevalle viikonlopulle on aloitettu kerrankin ajoissa! Cara lähtee maajoukkuevalmennukseen Loimaalle. Tästä alkaa valmistautuminen tulevaan kauteen. Tätä on odotettu jo pitkään, että saa rauhassa harjoitella ja tehdä varuste- ym kokeiluita. Ensi kesän kilpailuissa sitten nähdään, miten harjoittelukausi on onnistunut.

9.10 Tänään oli Caran vuoro siistiytyä lähtöä varten. Ensin kengitettiin, sitten klipattiin ja lopuksi vielä pestiin. Illalla nukkkumaan meni puhtoinen poni uudessa vaaleanpunaruutuisessa loimessaan.

11-13.10 Lähdimme Loimaalle kauden ensimmäiseen maajoukkuevalmennukseen jo perjantaina, koska koen itselleni ja poneille kevyemmäksi vaihtoehdoksi saapumisen paikan päälle jo valmennusta tai kilpailua edeltävänä iltana, jos se vain aikataulullisesti on mahdollista. Ehdin illalla vielä ajaa Caran Loimaan loistavalla harjoitusradalla. Kunpa kotonakin olisi tuollaiset harjoitteluolosuhteet! Radan reunassa hypelleet peuratkin ohitimme kunnialla ja Cara kotiutui talliin hyvin. Edes vastapäätä asustanut Mikko-possu ei aiheuttanut enää hämminkiä, kun se oli nähty jo edellisellä vierailulla.

Lauantaina ja sunnuntaina oli edessä valmennustunnit uuden maajoukkuevalmentajamme Henrik Høperin kanssa. Lauantai meni rauhallista ravia ja kevyttä tuntumaa etsiessä ja välillä siinä onnistuimmekin.



Sunnuntaina jatkettiin harjoituksia ja valmentaja halusi nähdä myös laukkaa….oma vika, itsehän pyysi ja sai mitä pyysi LOL. Cara päätti näyttää, kuinka lujaa laukkaa voi vaunujen kanssa ympyrällä mennä. Lopputunti menikin sitten sitä kadonnutta malttia etsiessä.

Myös valmentaja kokeili Cara viikonlopun aikana. Hän piti Caraa jopa omalla tavallaan potentiaalisempana kuin Samia. Koulutukseltaan Cara on vielä raaka, mutta luontainen takapään moottori, tapa liikkua ja suorittajan luonne tekivät vaikutuksen. Tie on vielä pitkä, mutta tästä ponista ehkä kuullaan tulevaisuudessa. Mikä parasta, Cara lunasti esityksillään paikan maajoukkuevalmennukseen Samin rinnalla eli ponitilanteeni on tällä hetkellä häkellyttävän hyvä. Kiitokset loistavasta valmennusviikonlopusta Henrkille, Loimihaalle ja kaikille paikalla olleille. Mukaan tarttui nippu hyviä kotitehtäviä ja neuvoja ja motivaatio kohti ensi kautta on taas nostettu uudelle tasolle. :-D














24.10 Nähtiin Samin TV-ensi-ilta ohjelmassa Ystäväni hevonen.Tätä siis kuvattiin silloin loppukesästä.

25.10 Syksy on mukavaa aikaa, kun on aikaa harjoitella eikä tarvitse määräpäivänä olla suorittamassa mitään. Onneksi kelitkin lauhtuivat ja kenttä suli, niin päästiin Caran kanssa aloittamaan voimaharjoittelu ensi kaudelle. Kentän lanauksessa yhdistyvät huvi, hyöty ja harjoitus! Viisas poni selvisi ensimmäisestä lanauksestaan hienosti.


27.10 Valjakkoponiemme harjoitteluun kuuluu paljon kouluratsastusta luottoratsuttajamme Miljan kanssa. Ratsain poneja pystyy työstämään monipuolisesti ja kilpailutilanteisiin totuttaminenkin on turvallisempaa kuin vaunuilta. Tänään Cara kävi testaamassa taitojaan ja hankkimassa ratakokemusta kouluratsastuskilpailuissa Järvenpäässä. Ohjelmana oli Helppo C:1 ja tuloksena Caran uusi ennätys 63,25 %. Vaikka meno on paikoitellen näyttävää, niin tälläkin tasolla riittää vielä haasteita ;-) . Kiitokset Miljalle taitavasta ratsastuksesta!

Marraskuu

9-10.11 Cara kävi lopettelemassa kisakauden Urjalan seurakilpailuissa. Osallistuimme vain kouluun ja tarkkuuteen, koska yhtään lisää kaahausta ei ole nyt tarpeen harjoitella. Kisareissulla oli mukana myös Pulla ja tulipahan tämäkin kokeiltua! Cara on niin laumariippuvainen, että toista kertaa ei oman lauman jäseniä huutoetäisyydelle oteta :-|. Kouluradan raviosuudet sujuivat vielä kohtuullisen hyvin ja saivat tuomarilta kehuja, mutta käyntiosuudet ja pysähdykset menivät kaikki rikki huudellessa ja stepatessa. Tuloksena oli luokan viimeinen sija ja 73 vp. Tarkkuuteen Cara tsemppasi kiihkeydestään huolimatta hyvin ja oli puhtaalla nopealla suorituksella luokan toinen.

14-15.11 Cara osallistui Andreas Hessen valmennukseen Savijärvellä. Ensimmäinen ilta meni hieman säheltäessä sekä kuskin että ponin osalta. Kuski sai jälleen kädestä pitäen opetusta ohjien käyttöön ja ponille haettiin malttia ja keveyttä. Toisena päivänä homma sujuikin jo aivan eri tavalla ja Cara oli erittäin kuuliainen ja hyvä ajaa. Taas jaksaa uskoa, että joskus vielä suoritus kilparadoillakin voi onnistua. :-D

20.11 Cara ja Sami saivat nauttia Janus Nogenen hieronnasta ja hoidoista. Molemmat ponit ovat nyt notkeassa kunnossa jatkamaan treenaamista =).

21.11 Sami palasi syksyn tauon jälkeen vaunujen eteen. Ensi kauden kilpailu- ja valmennuspäivänmäärät alkavat hahmottumaan ja nyt on turpa kohti tulevia koitoksia! Tässä kuvassa odotellaan viime kauden ensimmäiselle maratonille lähtöä.

23.11 Oli Suomen Ratsastajainliiton urheilufoorumi Helsingissä. Tekee välillä hyvää peilata omaa lajin harrastamista SRLn isompiin kokonaisuuksiin. Vaikka päivän sisällöstä suurin osa oli ratsastuksen valtalajien näkökulmasta, löytyi päivän annista useita mielenkiintoisia ajatuksia omaa harrastamista ajatellen. Valjakkoajo on kuitenkin lajina osa Suomen Ratsastajainliiton valmennus- ja kilpailujärjestelmää ja kokonaisuuden ymmärtäminen helpottaa lajin parissa toimimista. Laadukas ja tietoinen työskentely 365 kohti tavoitteita oli päivän anti tiivistettynä!

Päivän parasta antia oli Mia Stenbergin luento henkisestä valmentautumisesta. Oli kiva havaita, että aika paljon asioita on tehnyt tietämättään oikein. Samalla oli kuitenkin hyvä havaita, että aika paljon henkisellä puolella valmentautumisessa on vielä parannettavaa ja nyt onkin selvitettävä, miten systemaattisen henkisen valmennuksen saisi osaksi ensi kauteen valmistautumista.

25.11 Sami valmistautuu tulevaan kauteen sekä ratsain että vaunuilta treenaten. Tässä kuva Miljan ja Samin marraskuisesta harjoittelusta. Käymme paljon keskustelua Miljan kanssa siitä, miltä Sami milloinkin on tuntunut ja mihin asioihin kannattaa kinnittää huomiota. Itse seuraan Samin ratsutukset lähes aina maasta käsin, jolloin voimme keskustella kokemuksistamme. Kuskille tekee myös hyvää nähdä säännöllisesti poninsa liikkumista muualtakin kuin vaunuilta. Samin valmentautuminen on siis tiimityötä, jossa kokemuksia jakamalla pyrimme parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Usein myös kysytään, että ratsastetaanko valjakkohevosilla. Moni kysyy myös haittaako ajaminen ratsastusta tai päinvastoin. Jos meiltä kysytään, niin ratsastetaan ja kannattaa ratsastaa, mutta silloin kannattaa tiedostaa, mihin ratsastuksella pyritään. Samin valjakkotuloksissa laadukas ja tietoinen ratsutus näkyy ja itse uskomme, että ihan kaikkea ei ole vielä edes nähty…



27.11 Beni kävi kotona pitämässä valmennusta Caralle. Etsittiin malttia, ulko-ohjaa ja kevyttä tuntumaa ja ajoittain ne jopa löytyivätkin. Olipa kiva ajaa, kun kenttä oli loistavassa kunnossa. Yhtään en kaipaa lunta ja jäätä.

Joulukuu

2.12 Oli annettava periksi, että talvi on tullut. Cara ja Sami saivat kumpikin neljä hokkia jokaiseen jalkaan. Kentällä olisi vielä pärjännyt ilman, mutta teiden pinnat ja tarhat saivat yöllä ohuen jääpeitteen.

6.12. Tänään on hyvä muistella ensiesiintymistä Suomen väreissä. Hyvää Itsenäisyyspäivää!


13.12. Cara klipattiin jo toiseen kertaan. Lokakuun alussa klipattu karva oli jo kasvanut tuuheaksi villaksi ja nyt siistittiin poni valmiiksi viikon päästä odottavaan maajoukkuevalmennukseen.

17.12. Cara sai kenkiinsä tilsakumit, jos lumet taas palaavat jossain vaiheessa takaisin. Nyt lähinnä liikutusta on haitanneet peilijäässä olevat tiet ja sulaneen lumen jäädyttämä kenttä. Onneksi viikonloppuna päästään Ypäjälle Haimi-halliin.

19.12. Vaunut, valjaat ja joulupiparit pakattu. Vielä Cara kyytiin ja sitten nokka kohti Ypäjää ja tämä vuoden viimeistä valmennusta . Myös jumppatrikoot on matkassa ja tietysti tiimiväriä eli oranssit :-D. Tällä kertaa maajoukkuevalmennukseen kuuluu myös kuskien kuntovalmennusta!

20.-21.12. Valmennus alkoi lauantaina tehokkaasti klo 8.30 kuskien kuntovalmennuksella vitostallin kuntosalilla. Olipa rankka, mutta virkistävä jumppakokemus. Päivän aikana oli tarkoitus ajaa kaksi puolen tunnin kouluajoa, joista ensimmäinen videoitiin. Ensimmäinen tunti meni Caralla kiihdytellessä….Viime aikoina kotona kivasti kulkenut ja edistynyt poni oli palannut taas lähtökuoppiin. Toiseen ajoon päätimme vaihtaa kokeeksi kuolaimet. Toinen tuntimme kuitenkin peruuntui valmentajamme loukkaannuttua aiemmin päivällä erään vaunun kaatuessa. Päätin kuitenkin tehdä sovitun kuolainkokeilu ja ajaa itsenäisesti, kun Haimihalli oli valmennustamme varten varattu. Vaihdoin Caran nivelet sen omaan postikanken, joka oli tullut Caran mukana aikoinaan Tanskasta. Ei olisi kannattanut. Ponin reaktio vanhaan kuolaimeen oli raju ja vasta kun ketju oli kokonaan löysätty, pääsimme edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Illalla katsoimme aamun ajoja videolta ja yllätykseksi aamun ajo ei näyttänyt niin vaikealta, miltä se itselle tuntui. Tyytyväinen en kuitenkaan ollut.


Sunnuntaina aamulla jatkoimme kouluajoa jälleen uutta kuolainta kokeillen. Nyt oli vuorossa Talvikilta lainaksi saatu kielentilallinen liverpool, joka alkuun vaikuttikin melko hyvältä, mutta Cara oli edelleen melko kiihkeä. Ainakin Caran hampaat täytynee tarkistaa ennen kuin järkevää valmentautumista voi sen kanssa jatkaa. Iltapäivä sentään pelasti valmennuksen. Ajoimme Henrikin tekemiä erilaisia ja aika vaativia tarkkuusharjoituksia. Vaihdoin nivelet takaisin, koska niillä uskaltaisin edes kääntää tiukoissa paikoissa. Cara toimi kuin unelma ja nautti tarkkuusajosta. Kummallinen poni, josta on kyllä vaikea saada selvää, mutta tarkkusharjoitus antoi taas uskoa, että kannattaa jatkaa.


Jouluinen maisema Ypäjältä. :-D




24.12. Hyvää Joulua! ”Aattoratsastus” suoritettu Samilla ajaen ja glögit tallissa nautittu. Nyt joulurauhaa kuuntelemaan!

26.12. Eipä ajettu tänävuonna tapaninajoa reellä. Lämmintä +4 astetta ja lumesta ei tietoakaan. Tällaisissa tunnelmissa ajeltiin vielä vuosi sitten.


31.12. Uutta Vuotta juhlistettiin perinteisesti tallissa valot päällä ja musiikkia kuunnellen, jotta raketit ei erotu niin selvästi. Koko Samin tiimi kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta!

2013/kuulumisia.txt · Viimeksi muutettu: 06.10.2017 07:49 (ulkoinen muokkaus)

Sivutyökalut