Lokakuussa molemmat ponit ovat olleet tasaisesti ajossa ja kuun puolivälissä suunnattiin Ypäjäle maajoukkuekatsastuksiin. Ensimmäistä kertaa Sami ja Tessa matkustivat kuorma-autossa yhdessä ja matka sujui hienosti. Sami on Ypäjällä käyntiin vanha konkari, mutta Tessa pääsi sinne ensimmäistä kertaa ihmettelemään suurta maailmaa. Sami oli varsinainen A-valmennukseen katsastaja ja Tessa lähti enemmänkin turistiksi, mutta olen hakenut sitä varahevoseksi itselleni.

Tuloiltana käytimme Tessan pienellä maastoajelulla, jossa tutustuimme peuroihin,ravureihin, alikulkutunneliin, kenttäratsastusesteisiin ja muihin jänniin kohteisiin. Vesiesteeseenkin päädyttiin, vaikka ei ollut ehkä tarkoitus ja lopuksi tutustuttiin, miten taloon mennään ajamalla eli kävimme edes takas Haimihallissa. Siitä sentään selvittiin kunnialla.

Ensimmäisenä katsastuspäivänä ajoimme Samin kanssa kaksi kouluajoa ja teimme siinä samalla hieman kuolainkokeiluja. Tessa kävi myös näyttäytymässä Tomakselle ja saimme muutaman hyvän vinkin, miten jatkaa työskentelyä eteenpäin sen kanssa. Toisena päivänä Samilla oli vuorossa koulua ja tarkkuutta. Koulu sujui tavalliseen tapaan eli aika kivasti ja tarkkuudessakin saatiin kaikki kolme vetoa aikaan ja viimeinen jopa puhtaasti. Tessa kävi ulkokentällä treenaamassa edellisen päivän oppeja Benin valvovan silmän alla. Valjakkoajon valmentautumisessa spesiaalia on se, että valmentaja voi kädestä pitäen näyttää, miten homman pitäisi sujua. Epämiellyttävä tunne, kun joku ottaa ohjat ja kuski muuttuu matkustajaksi.



Kaiken kaikkiaan oli melko onnistunut reissu Ypäjälle. Sami tuntui olevan hyvässä vedossa kauden jäljiltä. Tessa selvisi hengissä suuresta maailmasta ja on varmasti monta kokemusta rikkaampi. Molempien kanssa siis työskentely jatkuu kohti tulevaa kautta. Ja ihanalle tiimille kiitos, kun jaksoivat näiden helikoptereiden kanssa kaksi päivää reissussa.

Lokakuun lopussa oli aikaa istua ratsastuskilpailujen katsomossa . HIHSssä oli myynnissä myös tämän syksyn kirjauutuus Suuri suomalainen ratsastuskirja. Ja yllätys, yllätys ketäs sieltä löytyy…



Jännä, miten yksi kuva herättää muistoja ja tunteita. Ehkä 15 sekuntia ennen tuon kuvan ottamista olimme jumissa vesiesteen toisessa päässä groomin pitäessä vaunua pystyssä. Niin lähellä kaatumista ei ole ikinä käyty. Aika vauhdilla siis matka näyttää siitä jatkuneen. Onni on supergroomi! Ja etenkin Tessan kanssa tälle supergroomille on nyt käyttöä. Viimeisin käytännönharjoitus tehtiin tässä omalla tiellä, kun päädyttiin peltoon ja takaisin. Ojan yli tietty ja nelipyörävaunuilla. Tekevälle sattuu ja Tessan kanssa ehkä vähän useammin! Pientä laitto siis vielä Tessan kanssa ennen kauden alkua.