Aamu alkoi aikaiseen, koska olimme onneksi illalla huomanneet tallin seinään tulleen lappusen, jossa oli merkattuna joukkueiden harjoitteluajat. Me pääsimme klo 8.00 korkkaamaan ensimmäisenä warm up -areenan numero 3. Harjoitteluaikaa meille oli annettu ruhtinaalliset 15 minuuttia. Alun perin oli tarkoitus, että olisin ajanut Samin vasta Tomaksen tai Benin tultua paikan päälle, mutta nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin polkaista liikkeelle. Ennen ajoa laitoimme Samille vielä hokit jalkaan, koska kaikki ajamiseen tarkoitetut alueet olivat nurmella, joka oli sateiden jäljiltä märkää ja liukasta. Aikaisessa harjoitteluajassa oli se hyvä, että kenttä oli vielä kohtuullisessa kunnossa.

Verryttelin Samin vapaalla alueella ja minuutilleen ajallaan pääsin aidatulle kouluradalle. Meidän tuurilla samalla hetkellä alkoi myös kaatosade. Teimme muutamia siirtymisiä, koottua, lisättyä ja kertaalleen molemmat laukat. Matkan jäljiltä Sami tuntui ehkä hieman vahvalta, mutta muuten kaikki tuntui olevan kunnossa ja Sami liikkui reippaan oloisesti. Sateen jäljiltä pohja oli aika raskas ja varoimme väsyttämästä Samia enempää matkan jäljiltä. Ajon jälkeen otimme Samilta hokit pois seuraavan päivän vet checkiä varten.


Iltapäivällä leiriimme saapui joukkueenjohtajamme Ben ja saimme häneltä lisätietoa kilpailualueen käytännöistä ja keskiviikon vet checkistä. Maat menisivät aakkosjärjestyksessä kahdella linjalla ja meidän oletettu tarkastusaika olisi yhdeksän jälkeen aamulla. Saimme myös seuraavan päivän harjoitteluajat. Meillä olisi ajoaika yhden jälkeen yhdessä virolaisen ja amerikkalaisen ponin kanssa.

Loppupäivän valmistauduimme nations iltaan, jossa kaikki osallistuvat joukkueet laittavat tarjolle jotain omalle maalleen tyypillistä. Perinteeksi muodostuneet kuskin ja groomin Suomi-kynnet laitettiin tietysti myös kuntoon. Suomen pöytään valmistelimme savuporopalttoonnappeja ja savumuikkuja saaristolaisleivällä. Illalla seitsemältä suomihenkinen pöytämme oli valmis. Pikkusuolaisen lisäksi oli tarjolla matkalla askartelemaamme perinteistä suomalaista juomaa. Tästä askartelusta voisi kirjoittaa ihan oman lukunsa. Innovatiiviset keksintömme keittiövälineiden puuttuessa ja rautainen tiimihenki olivat juoman onnistumisen takana.


Nations ilta oli hieno kokemus ja suomalaiset herkut tekivät kauppansa. Erityisesti ruotsalaiset ja hollantilaiset tykästyivät mustaan juomaamme ja englantilaisia huolestutti, josko Petteri Punakuonon olisi käynyt huonosti.  Kävimme maistelemassa muiden maiden herkkuja ihanista juustoista jäätelöön, herkullisista jälkkäreistä makkaroihin ja Ikean lihapulliin. Erityisen hauska yllätys oli Puolan pöydästä löytyneet keväisen reissumme lempitoffeet. Myös läpileikkaus eurooppalaiseen snapsikulttuuriin olisi ollut tarjolla, jos aamuinen pääkipu olisi kiinnostanut. Tämä oli upea mahdollisuus päästä tutustumaan muiden maiden herkkuihin ja kuskeihin.