Aamulla heräsimme häkellyttävään näkyyn. Pihalla seisoi kaksi kovin tutun näköistä kuorma-autoa. Suomalaiset parikuskit Tove ja Jarmo olivat hevosineen ilmestyneet yöllä samaan pihaan. He olivat paluumatkalla Unkarista pysähtyneet yöpymään samassa tallissa kanssamme. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset, pakkasimme Samin ja lähdimme taas tien päälle.


Reilut 300 km ajoimme lähinnä hyvää moottoritietä ja löysimme perille Strzegomin kilpailupaikalle. Kun kaarsimme pihaan, pihassa odotti iloisesti hymyilevä nainen, joka toivotti meidät tervetulleeksi selvällä suomenkielellä. Hämmästys oli melkoinen, mutta tunne taisi olla molemmin puoleinen. He olivat hämmästelleet Helsinki Horse Fairin teippauksia ja suomalaisia rekisterikilpiä, jotka kaarsivat yllättäen pihaan. Meille selvisi, että suomalainen Jessica Malin asuu kenttähevosineen Strzegomin hevoskeskuksessa, joka on erikoistunut kenttäratsastukseen.

Sami majoittui hyvin tilapäistallin karsinaansa ja me saimme leirin pystyyn. Yöksi oli luvattu ukkosta ja sadetta, joten vaunut jäivät vielä purkamatta. Illalla tuulen yltyessä paikan omistaja tuli kyselemään, haluaisimmeko Samin yöksi talliin myrskyä pakoon. Sami muutti yksityishevosten talliin ja kotiutui saman tien heinäkasan ääreen. Seuraavana aamuna kuulimme, että pari viikkoa aiemmin paikalla oli kova ukkosmyrksy, joka oli rikkonut tilapäistalleja ja heitellyt tavaroita ympäri pihaa. Tämä selittänee omistajien halun pelastaa ensimmäisenä paikalle saapunut kilpuri sisätiloihin.