Aamu alkoi ripeästi, koska koulustarttimme oli jo kello 9.15. Itse kävin kertaamassa kouluradan ja tutustumassa tarkkuusrataan sillä aikaa, kun Soila letitti ja laittoi Samin valmiiksi kisakuntoon. Tarkkuusrata vaikutti melko syheröltä ja opeteltavaa oli paljon. Seuraava portti ajettiin aina tasan päin vastaisesta suunnasta kuin edellinen. Kun sain tarkkuuden käveltyä, olikin jo aika valjastaa Sami vaunujen eteen ja lähteä verryttelemään. Verryttelyssä Sami tuntui paremmalta kuin edellisenä päivänä ja luottavaisin mielin siirryimme odottamaan pääsyä kisaradalle. Rata-alueelle sai siirtyä, kun edellinen oli lopettanut suorittamisensa. Ajoimme ravissa molempiin suuntiin kouluradan ympäri ja Sami oli yllättävänkin järkevä. Vain grillinuotio yhdessä kulmassa sai sen hieman jännittymään. Siirryimme käyntiin odottelemaan lähtömerkkiä. Kun tuomari antoi äänimerkin suorituksen alkuun, siirryimme takaisin raviin ja tein viimeisen katsauksen varasteisiin, että kaikki on hyvin.

ESSU!!! Missä on ESSU!!! Kuinka voi olla edes mahdollista, että olin jättänyt laittamatta ajoesiliinan päälle eikä kukaan meistä ollut sitä aikaisemmin huomannut. 60 sekuntia aikaa keksiä ratkaisu, jotta en saisi viittä virhepistettä radalta. Groomin takki? Ei, senkin puuttumisesta saa virhepisteitä. Timon takki? Kirkkaan sininen softshell näkyi toisella puolella rataa. Autollekaan ei ehtisi edes juosten. Siinä vaiheessa silmiini osui paikan isännän Almutiksen veli, joka oli portinavaajana tummansiniruudullisessa karvavuorellisessa metsuriflanellissaan. Täyttä ravia portille pyytämään tuiki tuntemattoman miehen riisumaan paitaansa ja lainaamaan sen minulle ajoesiliinaksi. Kielimuurikaan ei ollut esteenä, vaikka yhtään yhteistä kieltä ei ollutkaan. Veli ymmärsi tilanteen ja riisui paitansa ja otti vielä tupakat varmuudeksi taskusta, että ne eivät putoa kesken radan. Tässä vaiheessa tuomaritkin olivat tajunneet tilanteen ja nauroivat ääneen. Soila sitoi hihat selän taakse ja essu oli valmis. Ehdimme ajoissa radalle, mutta alkurata meni hieman keskittymistä uudelleen hakiessa. Sami kuitenkin suoritti ihan mukavan radan virhepisteiden ollessa 45 vp. Eniten ehkä kuitenkin uskon puolalaisen KV-päätuomarin pisteisiin, jotka olivat noin 54 vp. Paikallinen kansallinen tuomari oli antanut radasta 34 vp, joka on kyllä aivan liikaa, mutta ehkä hän on tottunut hieman toisen näköiseen kouluajoon.



Kouluradan jälkeen jatkoimme lainaessussa suoraan tarkkuusradalle. Tarkkuusradalla Sami kulki hyvässä ja säädeltävissä olevassa ravissa. Otimme myös muutaman laukkapätkän, mutta kentän pinta osoittautui melko liiraavaksi kaarteissa. Radalta tuli alas kaksi palloa ja itse kuvittelin ajaneeni radan noin 10 sekunnin yliajalla. Yllättävää oli, kun kuulin yliaikaa olleen 28 sekuntia. Aika tiukkaan oli rata mitattu, koska useimmilla oli yliaikaa jopa rutkasti minua enemmän. Radan jälkeen kävimme palauttamassa lainaessun kylmässä värjöttelevälle omistajalleen. Olimme saaneet ikuisen fanin ja ystävän Liettuasta!

Lopputuloksissa laskettiin yhteen koulun ja tarkkuuden tulokset ja yhteistuloksemme riitti luokan voittoon! Taso kilpailussa ei kuitenkaan ollut kummoinen eli normi suorittamisella tiesin Samin pystyvän voittamaan luokan. Lainaessu kuitenkin pelasti päivämme. Ilman sitä, olisimme pudonneet luokassa kolmanneksi.

Palkintojen jako oli vasta neljältä eli loppu päivä oli aikaa katsella muiden suorituksia. Joukossa oli muutamia todella kivoja hevosia ja Baltian maiden taso on noussut huimasti muutamassa vuodessa. Palkintojen jaossa saimme kuulla mielenkiintoisen version Maamme-laulusta. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta urallamme, kun kuuntelimme Maamme-laulun eturivissä. ☺ Voitto se on voitto heikommassakin seurassa, mutta erityisesti olen tyytyväinen Samin suorituksiin radalla ja tässä kilpailussa toteutui se, mitä tulimme hakemaan. Saimme hyvän verryttelyluokan ennen Puolan kahta 2* kansainvälistä kilpailua.