10.9. Vihdoinkin kotona!

Hyvin valvotun yön jälkeen laiva saapui Turkuun ja pääsimme aloittamaan matkan viimeisen etapin. Matkustaminen hämärtää käsitystä etäisyyksistä, kun viimeinen 200 kilometriä tuntuu suorastaan lyhyeltä. Se on vähemmän kuin yksi tankkausväli ja perillä ollaan jo ennen päivän ensimmäistä taukoa.

Yhdentoista maissa kaarsimme omaan pihaan, jossa pikkuponit toivottivat Samin tervetulleeksi iloisesti hirnuen. Sami asteli reippaan oloisesti ulos autosta ja pääsi kentälle jalottelemaan ja piehtaroimaan. Vielä pienet kävelytykset ja matkalainen pääsi huilaamaan omaan karsinaan.



Takana on 14 päivää reissuelämää, kaksi laivamatkaa, kuusi upeaa sillan ylitystä ja viisi yöpymistä matkan varrella. Kilometrejä kertyi 3716. Samille menee 10 pistettä matkustamisesta tällä reissulla. Nyt se onnistui jopa tauoilla seisomaan tyynenä autossa.

Takana on myös ensimmäinen MM-kilpailumme. Joskus tästä leikillä puhuttiin, sitten jopa hiukan haaveiltiin ja nyt se on tehty. Ja vielä alusta asti itse koulutetulla ja Suomessa syntyneellä ponilla. Sami on vaan niin poikkeuksellisen upea tyyppi! Yksin tätä ei olisi pystynyt tekemään. Kiitokset menevät niin loistavalle tiimille kuin huippu valmentajillekin sekä kasvattajalle, joka tämän helmen minulle aikoinaan oli valmis myymään. Kiitokset menevät myös yhteistyökummpaneillemme, jotka ovat tukeneet meitä matkalla tavoitteeseen. Kouluosuuden sijoittuminen oli ehkä enemmän kuin kukaan osasi odottaa. Aivan huikea fiilis seistä palkintojenjaossa maailman kymmenen kovimman ponikuskin joukossa. Muissa osakokeissa teimme kaiken, minkä osasimme, mutta niissä emme vielä ylttäneet kärkivaljakoiden vauhtiin ja haastavat olosuhteet eivät ainakaan tehneet suorittamista helpommaksi. Nyt kuitenkin tiedämme, kuinka kaukana…tai lähellä maailman kärki on ja motivaatio ensi talven treeneihin on huipussaan. Uudet suunnitelmat ja seikkailut siis odottavat Samia tiimeineen ja niihin lähdemme taas yhtä suurta kokoemusta rikkaampina!