6.9. Tarkkana liiraillen

Sunnuntaina oli vuorossa tarkkuusosakoe. Aamulla ei yllättäen satanut, kun lähdin kello 7.30 tutustumaan rataan. Soila lähti talliin jo hieman aikaisemmin, jotta ehti valmistelemaan Samin jalat ja laittamaan Samin siistiksi. Soila teki Samin jalkojen hoidosta taidetta jo kevään Puolan reissulla ja jatkoimme samoilla hyväksi koetuilla menetelmillä eli jalat lämmitettiin kisakuntoon Ice Vibeseilla ilman kylmäpakkauksia sekä W-Healingin suojilla. Tarkkuusradalla Samilla on joustopintelit kaikissa jaloissa ja edessä putsit. Näissä Bredan mutaisissa olosuhteissa suojissa käyttämämme musta väri oli enemmän kuin järkevä valinta.

Heti radalle päästyäni totesin, että pohja oli melko raskas ja varmasti paikoitellen liukas. Nurmi oli edelleen märkää ja se oli jätetty melko pitkäksi, jotta se kantaisi paremmin. Edellisenä iltana näimme, kuinka järjestäjä jyrällä ajoi nurmen litteäksi. Voi vain arvata, kuinka liukas on sileäksi jyrätty, pitkä ja märkä ruoho…. Kävelin radan kertaalleen ja samalla totesin, että melkoisia haasteita on edessä. Radalla oli kolme sarjaa ja paljon teknistä kääntämistä. Seuraavat portit olivat aina selän takana tai vähintäänkin päin vastaisesta suunnasta ajettavia. Ja radan loppupään kruunasi kolmen portin hässäkkä, johon oli vaikeusastetta lisäämään laitettu kavennetut portit. Seuraavan kierroksen kävelin Benin kanssa ja neuvottelimme vielä muutamasta tiestä. Edellisenä päivänä olin jo tehnyt päätöksen, että ajan tarkkuuden koulukangella, koska se oli toiminut harjoituksissa. Toisen kävelyn jälkeen rupesin kuitenkin empimään. Samilla voisi mennä herne nenään jatkuvassa kääntämisessä ja kovassa vauhdissa erityisesti laukan vaihdoista tulee silloin liioiteltuja ja korkeita. Näin teknisellä radalla portit ovat ohi ennen kuin Samin jalat palaavat maahan. Ja teknisiä käännöksiä oli nyt paljon ja korkeat loikat vievät myös aikaa. Jos se oli maratonillakin toiminut nelirenkaisella kolmipalalla ja sitäkin oli kotona harjoituksissa testattu, niin se saisi toimia nytkin. Soitin siis Soilalle ja pyysin vaihtamaan vielä kuolaimet.

Tunnin kävelin rataa ja oli aika palata autolle. Sami tuli autolle kello 8.35. Me valjastimme sen sillä aikaa, kun Soila vielä vaihtoi vaatteet. Kello 8.50 Sami oli vaunun edessä ja oli aika lähteä etsimään järkevintä reittiä kohti verryttelyaluetta. Järkevää reittiä ei enää ollut. Kaikki paikat olivat enemmän ja vähemmän pettäneet. Akselia myöten mudassa rämmimme verryttelyyn.


Pitkän käynnin jälkeen otimme hieman ravia ja kun kaikki tuntui hyvältä siirryimme warm up –areenalle esittämään kahdeksikkoa tuomareille ja eläinlääkärille. Läpäisimme tarkastuksen ja saimme siirtyä varsinaiselle verryttelyalueelle. Hieman oli järjestäjälläkin epäselvää, kuinka siitä lähetetään radan varressa olevalle viimeiselle verryttelyalueelle, jonne ei ollut näkyvyyttä verryttelystä. Onni on hyvä joukkueenjohtaja, joka on piti huolen siitä, että pääsimme ajoissa siirtymään eteenpäin. Radan vieressä sijainneeseen verryttelyyn oli matkaa muutama sata metriä. Päästyämme sinne otimme muutaman terävän ravin ja käännöksen molempiin suuntiin. Kaikki tuntui olevan kohdillaan.

Radalle sisään hyvässä ravissa ja suunnitelman mukaan kävimme näyttämässä Samille kapean välin, jonka vieressä oli ihmeellinen hevospuska. Tästä välistä kuljettaisiin radalla muutamaan kertaan ja heti perään olisi tiukka käännös portille. Onneksi kävimme katsomassa paikan, koska melkoisesti jouduin siinä Samia käskemään, jotta selvisimme eteenpäin. Lähtömerkin kuultuani lähdimme hyvällä ravilla kohti lähtölinjaa. Juuri ennen linjaa kuulin uuden lähtömerkin. Hetken mietin, että mistä nyt on kysymys, mutta päätin jatkaa kohti ensimmäistä porttia. Kait ne kilkuttavat kelloa uudelleen, jos oli tarkoitus, että en saisi lähteä. Ikinä ei selvinnyt, mistä oli kysymys. Kuuntelin kohdan vielä myöhemmin videolta. En ollut kuullut väärin. Jostain syystä saan kaksi erillistä lähtömerkkiä. Sattuu niitä vahinkoja paremmissakin piireissä.


Radalla heti ensimmäisessä käännöksessä vaunun perä lähti liiraamaan ja olin aika varma, että ykkönen tippui ja niin se tippuikin. Hevospuskan kohta sujui jo paremmin ja tiukka käännöskin sen jälkeen onnistui. Muutamaan kertaan vaunu liiraili liukkaalla nurmella. Sami eteni siitä huolimatta radalla hyvin ja uskalsin myös käskeä sitä eteenpäin, vaikka se muutamaan kertaan pukittikin. Radan vaikeimmat kohdat sujuivat suorastaan hienosti. Maaliin tullessa tiesin, että olimme laittaneet ainakin kaikkemme peliin. Palloja oli tullut alas neljä, joista kaksi arvasin, mutta kaksi muuta lienee hipaisuja. Yliaikaa oli joitakin sekunteja. Tämä on se, mihin tällä hetkellä ja näissä olosuhteissa pystyimme. Ainakin tiesin, että emme olleet lähteneet himmailemaan ja varmistelemaan ja olin siltä osin tyytyväinen suoritukseemme. Kuolainvalintaankin oli onnistunut ja poniin olin erityisen tyytyväinen. Se oli rankan maratonin jälkeen hyvin palautunut ja toimiva. Sijoituksemme kokonaiskilpailuissa putosi tarkkuudessa parisijaa ja loppusijoitus oli 25.


Ensimmäinen MM-urakkamme oli kunnialla hoidettu loppuun. Sami pääsi karsinaan huilaamaan ja me siirryimme kisaturisteiksi. Kaikissa luokissa ajettiin kymmenen parhaan suoritukset iltapäivän finaaleissa. Iltapäivän sade olisi ehkä voinut jäädä tulematta, mutta siihenkin oli jo totuttu. Oli hienoa seurata huippujen suorituksia ja mitalien ratkeamista. Ehkä mekin ajaisimme vielä joskus tarkkuutta tässä porukassa. Koulusuorituksessa pääsimme tällä jo kymmenen joukkoon ja Sami on vielä nuori tähän lajiin. Ainakin motivaatio treenaamiseen on kova tämän kokemuksen jälkeen. Finaalien jälkeen kävin hakemassa Samin passin ja hoitamassa Traces –paperit kuntoon paluumatkaa varten. Loppuilta meni pakatessa ja seuratessa, miten autoja hinattiin pois alueelta. Omin avuin ei tainnut lähteä kukaan. Illalla iski vielä paniikki, kun tallialueita alettiin purkaa ja talleista irroitettiin kattoja. Purkajille oli unohdettu kertoa, että tallit ovat auki seuraavaan aamuun saakka. Samilla kävi tuuri. Samin talli päätettiin jättää pystyyn ja muut yöpyvät ponit siirrettiin sinne. Me saimme auton pakattua ja väsyneinä painomme päät tyynyyn.