8.5. Ennätyspisteet!

Sami kävi aamulla kävelyllä ja minä kävin jalkaisin kävelemässä kouluradalla. Taisin olla kilpailun ainoa, joka tutustui koulurataan jalan. Paikalliset kisajärjestäjät katselivat kummissaan, kun kävelin kouluohjelmaa. Onneksi kävelin, sillä samalla minulle selvisi, että rata oli todella vino ja keskihalkaisijalla oli ratsastusura, joka aiheuttaisi muutaman haasteen radalla. Jo radalle ajaessa vaunun oikeat renkaat olisivat parikymmentä senttiä alempana kuin vasemmat. Ensimmäinen lisäys lähtisi ylämäkeen ja koukkaisi keskihalkasijalla pahimman montun kohdalla. Taktiikaksi siis lähteä varovasti, että ei tule laukkarikkoa ja iskeä sitten talla tiskiin, kun päästään sileään alamäkeen. Kaikki kootut ympyrät lähtivät ylä- tai alamäkeen. Pysähdyksestä lähdettäisiin käyntiin niin, että vaunu olisi uran alapuolella ja nykäistävä sieltä hillitysti ylös. Ja ehkä pahimpana haasteena peruutus ylämäkeen. Tämä oli urani ensimmäinen kerta, kun näin paljon joutui tekemään ratkaisuja kouluradan pohjan takia. Jos joskus ja useammankin kerran on harmittanut ajella ylämäkeen ja alamäkeen Savijärven viistolla hiekkakentällä treenatessa, niin nyt olin kiitollinen siitä kokemuksesta. Tietäisin ainakin, miten Sami reagoi viistolla pohjalla ja olin jopa treenannut, miten pystyn sitä auttamaan siinä. Konsultoin vielä Beniä puhelimitse muutamasta askarruttavasta ongelmasta ja olin valmis koitokseen.

Soila oli puunannut Samin valmiiksi ja kävin vaihtamassa loput kisavaatteet. Viimeisen kymmenen minuuttia ennen vaunujen eteen valjastusta istuskelin leirin edessä tuolilla. Naapurin tsekkikuski neuvoi avuliaasti ”Now you need small drink you know, for better results.” Hyvästä neuvosta huolimatta kiipesin kuitenkin vaunuille kuivin suin ja suuntasimme kisakentälle.

Matka kentälle ajettiin kylätietä, jossa puolalaisen ajokulttuurin omaavat kuskit eivät juurikaan hiljentäneet. Tienvarteen merkatut nopeusrajoitukset taitavat täällä tarkoittaa pohjanopeuksia. Vain raukka ajaa niiden alle. Onneksi Sami on melko liikennevarma ja isoja kuorma-autoja ei tällä kertaa tullut vastaan.


Verryttelyalueelle tulimme juuri suunnitellussa aikataulussa eli kaksi valjakkoa ennen omaa suoritusta. Pääsimme suoraan verryttelyyn, jossa Sami tuntui aika kivalta. Ekat lisäykset ylämäkeen menivät laukalle ja aika napakasti tuli kerrottua Samille, että se ei nyt kerta kaikkiaan käy. Sen jälkeen ajettavana oli vielä päheämmin liikkuva Sami ja oli aika suunnata radalle. Rata meni ok ja useimmat maasto-olosuhteetkin muistin ottaa huomioon. Radan jälkeen oli hieman vaikea itse arvioida kokonaisuutta. Yksi askeleen mittainen rikko käyntiin ja toiseen pitkään lisäykseen oli tullut ja peruutus oli väkinäinen. Muut temput oli tehty ja lisäyksiin tunsin saaneeni ainakin jotain esitettyä. Kokonaisuus itselle tuntui hieman kiireiseltä, mutta toisaalta olin tarkoituksella ajanut enemmän vaatien kuin aikaisemmin. Koko matkan olin tavoitellut talven aikana löytynyttä parempaa ravia ja ylälinjaa. Tulos oli hienoa kuultavaa. Olimme tehneet ennätyksemme 50,99 vp eli 68,13 %. Kokeneen puolalaisen päätuomarin pisteet olivat jopa 49,28 vp! Ja tiedän, että ihan kaikkea emme vielä pystyneet näyttämään. Tämän jälkeen kilpailulla on vain yksi tavoite. Varjella kvaalitulos loppuun saakka eli lopuista osakokeista on saatava hyväksytyt tulokset.


Loppuilta meni esteisiin tutustuessa. Esteet vaikuttivat kivoilta ja lähes kaikki olivat kaipaamiani lautahässäköitä, joita ei pääse Suomessa harjoittelemaan. Taktiikaksi otimme jouhevat isot tiet riskien välttämiseksi.