Kävimme tekemässä Tessasta kaupat 30.10. ja samalla reissulla pieni tamma lähti mukanamme kotiin. Odotin kauhulla kokemattoman matkaajan kuljettamsita. Muistissa oli vielä Samin toilailut saman ikäisenä kotiin hakiessa. Tessa oli eläessään kuljetettu vain muutamia kertoja laitumelle ja takaisin. Luottavaisin mielin se käveli kasvattajansa Iran kanssa kuorma-autoon. Matkaseuraksi olimme ottaneet sille kotoa mukaan Pulla-ponin, joka on rauhallinen ja varma matkustaja. Vain heinäverkon Tessa onnistui rempasemaan etujalallaan seinästä alkumatkalla, mutta muuten se seisoi koko matkan todella fiksusti. Perillä kotona se ei ollut edes hikinen.

Melkoinen elämänmuutos Tessalla oli edessä, kun pihatossa, laitumella ja laumassa kasvanut poni itsenäistyy karsinaelämään. Mukaan kasvattajalta saimme pari paalia omaa heinää, jotta ruokinnan muutos ei olisi liian raju. Sitä sekoitimme käytössämme olleseen säilöheinään ensimmäiset päivät. Säilöheinä maittoi hyvin ja Tessa totutteli säännöllisiin ruoka-aikoihin vapaan heinän sijasta.

Juomakupin Tessa löysi karsinastaan heti ensimmäisenä iltana, mutta varalta jätimme ensimmäiseksi yöksi karsinaan myös juoma-astian. Myös tarhassa Tessa joi jo heti ensimmäisenä päivänä.

Väkirehuun totuttaminen aloitettiin toisenä päivänä kivennäisistä ja Speedex Completesta. Kahtena ensimmäisenä iltana piti Tessalle kädestä pitäen näyttää, missä ruokakuppi sijaitsee ja mitä sinne on laitettu. Kolmantena iltana Tessa jo korvat höröllä kaarsi kupille, kun kuuli ruokaa olevan tulossa. Alkuvaiheessa Tessan ruokintaan lisättiin myös vitamiinilisä, kun karva vaikutti kiillottomalta.

Tarhaukseen Tessa laitettiin aluksi yksin. Viereisessä tarhassa sähkölangan takana oli kuitenkin kaveri. Halusin opettaa Tessasta ensin itsenäisen ennen kuin se leimaantuisi uuteen laumaan. Caran jälkeen en halunnut pihaan uutta eroahdistunutta ponia. Yksin olemiseen totuttelu aloitettiin ensin tarhassa yksin olemisella. Sitten muutamaan kertaan jätettiin Tessa viimeiseksi, kun haettiin poneja sisään. Sen jälkeen hoitotilanteissa jätetiin kaveri pois tallista. Tessa on suhtautunut yksin jäämiseen melko fiksusti.

Tessan vatsa oli kotiin tullessa hieman kuralla. Hännästä päätellen, se oli ollut kuralla jo aiemminkin. Hännässä oli joitakin kakan kovettamia rastoja ja hännän alusen nahka oli rohtunut rikki. Tessa tuntui olevan tamma, joka reagoi muutoksiin tai sterssiin vatsallaan. Ensimmäiset kerrat käytävällä seistessä se lurautti märkiä kasoja käytävälle. Ensimmäiset pari viikkoa seurailin tilannetta ja laitoin vatsan löysyyden stressin ja muutoksen piikkiin. Sen jälkeen oli aika ruveta miettimään muita mahdollisia syitä.

Käytävällä seisominen kaksin puolin on Tessalta sujunut alusta asti melko hyvin.

Ilmeisen herkkä hipiäinen tamma on kyseessä, kun piikkisualla tai pyörityssualla harjaamisesta se ei tunnu tykkäävän. Muista harjoista kyllä. Häntää saa nostella ja harjata, vatsan alta saa harjata ja etujalkoihin koskea. Takajalat ovat haasteellisemmat. Myöskään korviin koskemisesta se ei pidä ja päästään se on melko herkkä.

Kavioiden nostaminen ei onnistu eli ilmeisesti rutiini siihen puuttuu. Etujalkoja nostaessa se alkaa kaatamaan itseään polvilleen ja takajalkoja nostaessa se potkaisemalla pyrkii eroon tehtävästä. Työmaata on edessä ennen ensimmäistä vuolua.

Riimun laittaminen onnistuu niin karsinassa kuin tarhassa ja tarhaan taluttaminen sujuu hyvin.

Loimittamisen harjoitteleminen aloitettiin varovasti hiljaisella ja kevyellä fleeseloimella. Samalla saatiin selville loimen koko. Se on 125 cm, jopa vähän vähemmän. Sen jälkeen siirryttiin ikiomaan fullneck sadeloimeen, joka oli harjoittelun tavoite. Reilussa viikossa saatiin loimitus sujumaan hyvin ja jalkaremmejä myöten kaiken saa laittaa rauhassa. Nyt ei kaatosateessa tarvitse enää kastua ponin.

Ehkä suurin asia, mitä Tessaa ostaessa mietin, oli sen kaviot. Kaviot näyttivät hieman hoitamattomilta ja niissä oli yksi lohkeama jo heinäkuussa, kun kävimme Tessaa laitumella katsomassa. Seuraavan kerran kävimme katsomassa Tessaa lokakuussa, kun ponit olivat palanneet laitumelta, mutta kaviot olivat edelleen hoitamattomat. Kasvattajan toimesta ne vielä vuoltiin kertaalleen ennen kaupantekoa, mutta kerralla ei isoja muutoksia tehdä. Eli pienen riskin otin kavioiden suhteen ja se riski sitten realisoitui…

Olisin halunnut viivyttää ensimmäistä vuolua vielä vähän pidemmälle, jotta jalkojen nosteluun olisi saatu lisää rutiinia, mutta vasemman etujalan lohkeama lähti pahenemaan ja poni ontui. Onneksi sain paikalle ammattisepän. Koska Tessan rutiini jalkojen nosteluun on melko pieni, niin sovimme, että Tessa rauhoitetaan ensimmäisen kavioiden hoidon ajaksi. Itselläni on ollut yksi kengitysongelmainen hevonen ja toista en halua. Siksi ajattelin, että mieluummin varman päälle tässä vaiheessa. Kengitys ja hokittaminen on kuitenkin valjakkoponin arkea ja sen pitää tulevaisuudessa onnistua ongelmitta.

Tessa olikin sopivasti ”pöllyssä”, kun kengittäjä tuli paikalle. Hyvin nopeasti selvisi, että kaikissa jaloissa olisi melko paljon laittoa. Myös sellaista korjattavaa, jonka olisi voinut tehdä jo varsa-aikana, mutta näillä mennään, mitä nyt on olemassa. Vasemman etusen lohkeama saatiin siistittyä ja kavio vuoltua. Suurin syy lohkeamalle on kavion lievä irtoseinämäisyys. Sitä paikattiin vielä massalla. Oikean etusen lohkeamalle ei oikein mitään voinut tehdä ja se vuoltiin, mitä pystyttiin. Takakavioita ei voinut edes vuolla, mutta hieman raspattiin. Kengittäjän mukaan kengät etusiin olisivat tarpeen, jotta kulumista ja jalan asentoa saataisiin paremmin hallittua, mutta mitään mahdollisuuksia kenkiä ei ollut laittaa, koska ei ollut mitään, mihin lyödä kenkää kiinni. Jostakin systä myös kolme kaviota neljästä oli lievästi lämpimiä. Eli tätä kavio ongelmaa korjaillaan vielä pitkään, mutta lohduttavaa oli kuulla, että kyllä näistä varmaankin kilpurin kaviot vielä saadaan. Seuravan kerran tilannetta kengittäjän kanssa tarkoitus katsoa vielä ennen joulua.



























Tessa olikin melkein kaksi päivää ontumatta ja sen jälkeen oli oikean etujalan vuoro. Tessa oli aivan jalaton ja osittain lämpimien kavioiden vuoksi pelkäsin jo kaviokuumetta, vaikka muita sille tyypillisiä oireita ei onneksi ollutkaan. Syyksi paljastui laajalle levinnyt kaviopaise, joka saatiin ainakin osittain puhkeamaan. Samalla eläinlääkäri tutki myös muut kaviot ja epäili lämmön johtuvan yleisestä ärtyneisyydestä kavioissa. Kuka ikinä ne olikin kasvattajan luona vuollut, niin melko lyhyeksi oli kuulemma vetänyt. Aika todennäköisesti korjaisi ongelman ja kengitys sitten, kun se päästäisiin tekemään. Nyt vaan kaikkea ärsytystä ja kulumista kavioissa tulisi välttää. Lunta odotellessa Tessa siirtyi lähes täysin karsinalepoon. Ulkoilua rajatusti meidän kumirouhekentällä ja loppupäivä ”tarhatessa” Samin isommassa karsinassa.

Ensimmäisellä viikolla kävin ostamassa Tessalle omat suitset, ponikokoiset, sirot ja tummanruskeat. Niistäkin säädöt ovat melkein pienimmissä eli todella siropäinen tamma. Kuolaimiksi löytyivät Caran vanhat 11,5 cm kuolaimet.

Totuttelu varusteisiin aloitettiin heti ensimmäisen viikon jälkeen. Päälle sovitettiin vanhat ravivaljaat tavallisella rintaremmillä. Ja häntäremmi lisättiin varustukseen kolmannella kerralla.

Taluttaessa totuteltiin valjaisiin ja ääniapuihin käyntiin-seis. Muutamassa kerrassa ääniavut alkoivat selvästi menemään perille.