Yön aikana heräsin muutamaan kertaan kaatosateen hakatessa auton kattoa. Pohjat eivät olisi siis kuivumaan päin. Aamulla herätessä ei onneksi satanut ja lähdimme kiertämään esteet vielä kertaalleen. Soila lähti talliin valmistelemaan Samia. Soila sai myös seuraksensa Kaisan, joka viime vuonna oli meillä Bredassa groomina. Kaisa asuu Hollanissa ja tuli tiimiimme vahvistukseksi maratonpäivänä. Maratonille lähdimme kouluosuuden käänteisessä järjestyksessä eli meitä ennen lähti parikymmentä yksikköponia.

Lähtöalueelle oli matkaa puolisen kilometriä. Jo tällä matkalla alitettiin moottoritie ja ylitettiin nelikaistainen tie. Varasimme siirtymään aikaa reitin haastavuuden takia ja pienien haasteiden jälkeen olimmekin reilusti ajoissa lähtöpaikalla. Seuraava haaste olikin nelikaistaisen tien vieressä odotella omaa lähtöaikaa. Kun vihdoinkin pääsimme liikkeelle A-osuudelle alkoi myös sade. Heti A-osuuden alussa pari sataa metriä lähdöstä oli myös reitin pelottavin paikka. Kapea silta, joka ylitti hollantilaisen kanavan. Reippaana matkaa, poni kuulolle ja pienellä painostuksella sillalle. Tästä räväkästä aloituksesta riemastuneen Sami päätti heti sillan jälkeen kokeilla, oliko potkuremmi varmasti paikoillaan ja olihan se.

Reitti kulki edellisen vuoden maisemissa, mutta päin vastaiseen suuntaan. Noin puolet reitistä oli asfaltti ja matkalla oli neljä siltaa, joista suoriuduimme kunnialla. Hetken jo luulimme kilpailumme päättyvän hollantilaiseen ojaan, kun maissipeltojen keskeltä yllättäen kääntyi eteemme traktori, jolla oli perässään keltainen ruiskutussäiliö pitkine viiksineen. Onneksi traktori tajusi pysähtyä ja onnistuimme ohittamaan sen tasajalkaa loikkien. Huonoa tuuria, sillä jos se olisi tullut 20 sekunttia myöhemmin, niin emme olisi edes nähneet sitä. Mutta matka jatkui ja Samikin palasi pian maan pinnalle. Ihanne ajan puitteissa pääsimme päätien varressa sijainneeseen maaliin.

Maalin jälkeen oli vapaa matkaosuus varsinaiselle siirtymätaipaleelle. Tällaisella sanakikkailulla voidaan siis kiertää sääntöjä MM-tasolla, jos siirtymästä muuten tulisi liian pitkä. Vapaa osuus kulki päätiellä ja liikenneympyrässä ja siirtyi siitä pienemmälle päätien varressa kulkevalle kadulle. Olimme varsinaisen siirtymän alussa viitisen minuuttia etuajassa ja jouduimme odottamaan lähtöä kapealla asfalttitiellä liikenteen ja lehmälaitumen välissä. Ja jos jotain Sami ei ymmärrä, niin ne on lehmät. Koita siinä sitten nätisti odotella. Vihdoinkin pääsimme liikkeelle ja palasimme kylän läpi, motarin ali ja siitä junaradan vartta kohti kisakeskusta. Vielä viimeisellä sadalla metrillä kohtasimme yhden ison lehmän, joka oli päättänyt tulla meitä vastaan tien varteen. Teimme ainakin lähtemättömän vaikutuksen tauolla odottaneisiin eläinlääkäreihin ja tuomareihin, kun sieraimet levällään tasajalkaa pomppien lähestyimme taukoaluetta. Hengissä kuitenkin taukoalueelle ja siellä tarkastuksesta läpi. Bredan maratonin A-osuus on kyllä melkoinen luonnetesti ponille. Kun sieltä on selvitty, niin uskon, että selviämme melkein mistä vaan.


B-osuudelle lähdimme hyvävoimaisen ponin kanssa. Esteiden pohjat olivat alkupään menijöiden jäljiltä jo melko pahasti pettäneet ja entistäkin liukkaammat. Tämä yhdistettynä teknisiin ja pitkiin esteisiin teki B-osuudesta todella haastavan. Kun Sami putosi mudassa raville, en saanut sitä takaisin vauhtiin ennen kuin olimme taas kantavalla pohjalla. Myös matkaosuudet esteiden välillä olivat paikoitellen todella huonossa kunnossa. Erityisesti 4.esteen lähestyminen VIP-teltan läpi ja viimeinen sata metriä ennen telttaa oli aivan järkyttävä. Vaunu velloi polven syvässä mudassa. Yritimme kestävyyskokeessa parhaamme, mutta vauhdit esteillä eivät riittäneet kärjen menoon. Teimme kuitenkin virheettömän suorituksen ja tulos maratonilta oli 25.













Maaliin tulon jälkeen läpäisimme eläinlääkärin tarkastuksen. Vielä oli selvittävä maalipaikalta takaisin autolle purkamaan poni valjaista. Tuntui kohtuuttomalta ravauttaa Samia mudassa kohti autoa, mutta käynnissä ei enää reiteillä päässyt järkevästi eteenpäin. Vihdoin pääsimme autolle ja saimme Samin purettua vaunuista. Soila ja Kaisa lähtivät mudan läpi kohti tallialuetta palauttelemaan ja hoitamaan Samia.


Parien ajaessa sade muuttui rankkasateeksi ja seurailin aitiopaikalta autostamme esteen kaksi suorituksia. Iltapäiväksi sade onneksi taukosi ja pääsimme katsomaan, miten maailman huipulla olevat hevosnelivaljakkokuskit ajavat maratonesteitä. Nöyräksi vetää, kun isot pojat kääntävät nelivaljakon samaan koloon, mikä minusta tuntui lähes ahtaalta. Hienoa päästä seuraamaan nelivaljakoita, joita meillä Suomessa ei kilpailuissa näy.

Maratonin jälkeen piti miettiä, tuleeko puhtaammaksi vai likaisemmaksi, kun rämpii kohti suihkuja. Mutta suihkuun siis ja puhdasta, puhtaampaa….tai ainakin jotain vaatetta päälle. Sen jälkeen oli herkullisen aterian aika. Katkarapuja ja yrttipastaa muurikalla a la chef d’equipe. Ihanan rento hetki kiireisen kisarutistuksen jälkeen. Ruuan jälkeen lähdimme juhlateltalle maratonin palkintojenjakoon ja illanviettoon. Tanssikengissä päädyimme varmaan valintaan eli kumisaappaisiin. Millään muulla kengillä alueen ylittäminen ei olisi ollut mahdollista. Oli muuten yleisin kenkävalinta näissä juhlissa.