Aamu valkeni yllättäen selkeänä ja jopa aurinkoisena, mutta edellisten päivien sateet olivat jo saaneet kulkureitit mutaisiksi ja verkka-alueet pehmeiksi. Tai tässä vaiheessa kuvittelimme, että on mutaista. Onneksi emme tienneet, mitä tuleman piti. Me lähdimme Benin kanssa katsomaan kaksi ensimmäistä suoritusta ja Soila lähti valmistelemaan Samia. Oli rauhoittavaa todeta, että näkemillämme suorituksilla päädyttiin viitosella alkaviin tuloksiin. Tiesin, että onnistuessani pystyisin vähintäänkin samaan. Soila laittoi Samin edustuskuntoon ja koitti löytää kuivimman reitin autolle. Valjastimme Samin autolla ja laitoimme vaunun eteen. Seuraava tehtävä oli löytää kelvollinen tie verryttelyalueelle. Saavuimme verryttelyalueelle hieman suunniteltua aikaisemmin ja päätimme antaa Samin seisoskella, jos se malttaisi pysyä paikoillaan.


Aloitimme verryttelyn, kun pääsimme warm up –areena kakkoselle 20 minuuttia ennen omaa suoritustamme. Tomas oli tullut meille avuksi verryttelyyn. Edellisten päivien tapaan muutama siirtyminen, koottu ja lisätty ja hieman kaarevia ja suoria uria. Sitten kävelimme, kunnes pääsimme viimeistelyareenalle 10 minuuttia ennen suoritusta. Hetki vielä käyntiä, pieni herätys ponille ja takaisin laadukkaaseen raviin. Ben piti huolen, että olen tietoinen aikataulusta ja Tomas tsemppasi ihan vimmana. Stewardin nostaessa hattua oli kello soinut eli aika siirtyä puukujan yli suoraan radalle. Eli suoraan puskista maailmanmestaruusareenalle. Tomas juoksi vielä perässä kentän portille asti kannustaen. Upea valmentaja!

Sami oli ollut verryttelyssä hyvä ja nyt oli aika näyttää kaikki, minkä olimme ikinä oppineet. Koitin pitää mielessä kaikki Tomaksen antamat ohjeet, tsemppasin joka liikkeeseen ja yritin välttää pahimmat virheet. Jopa pahin kompastuskivemme peruutus onnistui yli odotusten. Lopputervehdyksessä tiesin tehneeni kauden parhaan ja ensimmäisen lähes virheettömän radan ja oli huikea tunne yleisön hurratessa radalta poistuessa. Radan jälkeen oli kuolaintarkastus ja vaunun mittaus ja samalla minulle kerrottiin, että olin tullut valituksi doupingtestiin. Samalla sain myös tiedon, että koulutulokseni oli 49,02 vp eli 69,36 %!!!!! Olin tiennyt, että onnistuessamme meillä on mahdollisuus hyvään tulokseen, mutta nelosella alkavat tulos MM-kilpailuissa oli ehkä enemmän, mitä olin uskaltanut odottaa. Ehkä Mrs Nobody from Talma taisi tulla muillekin puskista. Kansainvälinen valjakkosivusto oli ottanut videolle suurimman osan koulusuorituksista, mutta tuntematon suomalainen ei ollut kuulunut kuvattaviin. Nyt myös konkretisoitui se, miten tärkeätä on Euroopassa näyttäytyä tuomareille. Ne kaksi tuomaria, jotka olivat nähneet meidät aikaisemmin tällä kaudella, laittoivat meidät jopa sijoille 2. ja 3. tässä todella kovassa seurassa.


Siirryimme siis suorituksen jälkeen doupingtestiin. FEI eläinlääkäri lähti kentän reunalta mukaamme. Saimme ajaa Samin takasin autolle ja purkaa vaunuista ja valjaista ja suorittaa haluamamme hoitotoimenpiteet. Päätimme vain loimittaa Samin ja viedä sen karsinaan, jotta näyte saataisiin otettua. Olin aina ajatellut, että mitenkähän tämä onnistuisi, sillä Sami on todellinen ujopissa. Se ei kerta kaikkiaan kotona voi pissata, jos joku katsoo. Nyt karsinassa seisoi vieras mies kippoineen. Yllättäen ei mennyt kuin 20 minuuttia, niin näyte saatiin otettua. Tämän jälkeen minulle esiteltiin tarrat ja purkit ja näytteet pakattiin laatikkoon. Seuraavaksi oli verinäytteiden aika. Nekin saatiin hienosti putkiloihin ja taas laiteltiin tarroja. Sen jälkeen täytettiin testaamiseen liittyvät paperit ja homma oli valmis. Täytyy sanoa kiitokset eläinlääkärille, joka erittäin ystävällisesti neuvoi ja kertoi vaiheittain kaiken, mitä oli tekemässä. Turvallisin mielin jäämme odottamaan tuloksia. Jos jotain löytyy, niin se on kyllä suuri yllätys itsellenikin.


Doupingin jälkeen siirryimme katsomaan viimeisen ryhmän suoritukset, koska siellä oli monta mielenkiintoista nimeä mm kolme aikaisempaa maailmanmestaria. Oli mielenkiintoista seurata kovien nimien suorituksia ja huomata osan jopa jäävän meidän taakse. Vähitellen tajusimme, että meillä on mahdollisuudet jopa kymmenen parhaan joukkoon. Riemu oli suomalaisleirissä suuri, kun viimeisenkin valjakon tulokset tulivat. Olin sijoittunut ensimmäisissä MM-kilpailuissani kouluosuuden kymmenenneksi ja perjantai-iltana olisi edessä osallistuminen palkintojenjakoon.

Koulukokeen jälkeen oli aika suunnata katseet kestävyyskokeeseen. Kiersimme Benin kanssa kertaalleen esteet ja tutkimme mahdollisia ajoreittejä. Saimme aikaiseksi jonkin näköisen käsityksen esteistä ja varsinaisen opettelun jätimme perjantaille, joka meillä oli välipäivä kilpailemisesta. Heti ensimmäisellä kävelyllä selvisi, että esteet olisivat erittäin teknisiä ja pitkiä. Illan pimetessä leiriimme saapui myös maratongroomimme Lauri, joka tuli lentäen Hollantiin. Vihdoinkin koko tiimi oli kasassa.