speedex.jpg

kuulumisia:2015:09:02:2.9

2.9. Lits ja läts ”wet” check ok

Keskiviikkona oli vet check päivä. Soila letitti Samin edustuskuntoon ja Sami lähti ajoissa tallista kävelylle. Samoihin aikoihin alkoi sade, joka muuttui hetkessä rankkasateeksi. Vet check järjestettiin viime vuoden tapaan betonisella kujalla, josta järjestäjät yrittivät epätoivoisesti lakaista vettä pois. Olimme kuin uitetut koirat, kun vuoromme vihdoin koitti. Samin siru luettiin ja melko tarkkaan katselivat ponin läpi. Sitten pääsimme suoralle juoksemaan. Alun Sami oli todella varovainen liukkaalla betonilla, mutta takaisin päin pääsimme hyvällä ravilla. Läpäisimme tarkastuksen! Aina yhtä pelottava tapahtuma, vaikka tietääkin esittävänsä tervettä ponia. Pitkä matkustaminen voi kuitenkin jäykistää paikkoja ja tällä kaudella olemme jokaisessa tarkastuksessa nähneet hevosia, joiden kilpailu on päättynyt jo tähän.


Vet checkin jälkeen väänsimme hokit takaisin jalkaan ja valmistauduimme toiseen harjoitusaikaamme. Nyt saimme Benin lisäksi paikalle myös maajoukkuevalmentajamme Tomas Erikssonin, joka oli tullut Bredaan ruotsalaisen nelivaljakon mukana. Tomaksen neuvoilla viritimme Samiá iskukuntoon. Hieman haastavaksi ajamisen teki yhtä aikaa harjoittelualueella ollut amerikkalaiskuski, joka ei kertaakaan katsonut eteensä. Toisaalta ei MM-kisoihin tulla muita väistelemään… Sami tuntui energiseltä. Ajoimme pieniä pätkiä ohjelmasta ja ajosta jäi hyvä fiilis. Sain myös tietää koulusuoritukseni lähtöajan, joka oli hollantilaisittain arvottu goudajuustoon kiinnitetyilla lapuilla. Lähtisin aamupäivällä luokassa kahdentenatoista. Olin tyytyväinen lähtöaikaan. Sopivasti alussa, mutta ei liian aikaisin.

Ajon jälkeen lähdimme Benin kanssa radannäyttöön. Reitti oli periaatteessa sama kuin viime vuonna, mutta se kierrettiin päinvastaiseen suuntaan. Myös lähtö ja maali oli viety molemmat moottoritien toiselle puolelle. Ylimääräiset siirtymät kuitattiin tyylikkäästi termillä ”vapaaosuus”. Mutta kauhugalleriaa oli tarjolla viime vuoden tapaan….kapeaa siltaa, keltaista siltaa, vuohia, aaseja, lehmiä, liikenneympyröitä, motarin alitusta, junaradan reunaa eli haasteita tulisi riittämään. Yksi haaste oli myös B-osuus, joka tulee selvittää itse kartan ja pakkoporttien avulla. Sen opettelun kuten myös esteiden kävelyn päätin jättää kokonaisuudessaan kouluosuuden jälkeen, jotta vosin täysipainoisesti keskittyä koulusuoritukseen.

Radannäytön jälkeen kävin jalkaisin tutustumassa koulurataan. Kävin katsomassa maaperän ja maisemat kohdassa, josta puukujan yli ajettaisiin kouluradalle, jotta isoja yllätyksiä radalle tultaessa ei tulisi. Sen jälkeen kävelin ohjelman läpi ajatuksella ja etsin muutaman kiintopisteen kuvioille. Mietin myös kohdat, jotka Samin herkällä luonteella voisivat olla haastavia. Vasemman laukan nostossa tulisi expoteltta pitää poissa silmälappujen sektorista ja peruutuksessa viime vuoden ongelmamme lasten apinakiikku olisi suoraan edessä. Muuten rata tuntui jopa vähemmän sirkuskentältä kuin viime vuonna. Nyt todellakin ymmärsin, millainen hyöty oli siitä, että kävimme testaamassa kilpailupaikan viime syksynä. Sillä aikaa, kun minä olin kouluradalla, Soila oli vienyt Samin kävelylle ja syömään vihreätä ja juhlavaljaatkin oli jo lähes plankattu, kun palasin takaisin.

Illalla oli vuorossa MM-kilpailun avajaiset. Pukeuduimme Suomen edustusvaatteisiin. Onneksi olin saanut edes rintamerkin liitosta, koska minun kokoista jakkua ei sieltä löytynyt. Merkin olin matkalla ommellut omaan siniseen jakkuuni, jotta edes jotain katu-uskottavaa ja siistiä edustusvaatetta tarvittaessa olisi käytössä. Avajaisissa tuulitakissa olisin tietty edustanut suomalaista tuulipukukansaa parhaimmillaan. Ja koska liitosta ei myöskään groomeille meidän lajissa ymmärretä antaa edustuskelpoisia vaatteita, niin nyt pystyin lainaamaan oman toppaliivini Soilalle. Timo tuurasi avajaisissa maratongroomia Lauria, jotta saimme edes jollain lailla edustuskelpoisen neljän hengen kokonaisuuden kasaan.


Avajaisten kokoontumisessa saimme Finland –kilven, jonka kantajaksi valitsimme Soilan. Lipunkantajaksi valitsimme joukkueenjohtajamme Benin. Maat järjestettiin aakkosjärjestykseen ja onneksi meidän edessä käveli myös pieni neljän hengen Viron joukkue. Pääareenalla saavuttuamme kuuntelimme muutaman puheen ja seurasimme turnajaisesityksen. Sen jälkeen oli vuorossa lasilliset kuohuvaa. Tyylikkäät avajaiset kauniissa ilta-auringossa! Edes tässä kohtaa sää suosi järjestäjiä.

kuulumisia/2015/09/02/2.9.txt · Viimeksi muutettu: 06.10.2017 17:48 (ulkoinen muokkaus)

Sivutyökalut