Aamulla isäntäväki oli jo poistunut, kun me heräsimme. Meille oli katettu perinteinen hollantilainen aamiaispöytä. Aivan upeata, kun pääsee näkemään, miten paikalliset ihmiset asuvat ja elävät. Aamupalan jälkeen tarhasimme talon hevoset, koska ne olivat kaatosateen takia jääneet sisään odottamaan. Siinä olikin ponikuskille tehtävä, kun yritti laittaa talon kokoiselle hevoselle riimun päähän. Varsinkin, kun tuo hevonen oivasi nostaa pään kattoon. Oveluus voitti ja saimme hevoset tarhaan. Sitten Sami autoon ja taas yhdeksän jälkeen olimme jo tien päällä. Nyt kohteena Breda ja MM-kilpailupaikka.
\ Olimme perillä kohteessa yhden aikaan ja pahimmat jonot sisääntulossa olivat jo helpottaneet. Meille näytettiin leiripaikkamme ja saimme Samin purettua autosta. Keli oli todella kuuma ja painostava. Siirryimme Samin kanssa jonottamaan tallialueelle pääsyä. Sami tunnistettiin ja karsina löytyi tallista 7, jossa meidän lisäksi asuu englantilaisia, tanskalaisia ja ruotsalaisia poneja. Kuivitimme karsinan oljilla ja jätimme Samin huilaamaan sinne.

Kun Sami oli saatu turvallisesti talliin, aloitimme auton purkamisen ja leirin rakentamisen. Leiripaikkamme sijaitsi englantilaisten, puolalaisten ja luxemburgilaisten välissä. Olimme saaneet hollantilaisilta isänniltämme vihjeen, että kaikki ulkona tehtävät hommat kannattaa hoitaa heti, koska illaksi on luvassa ukkosta. Jätimme ulkoteltan pystyttämättä varmuuden vuoksi, jotta myrsky ei veisi sitä mennessään. Oikeassa olivat sään suhteen. Neljän aikaan alkoi sade, joka yltyi ukkoseksi ja rankkasateeksi. Ihan kuin olisin kokenut tämän sääilmiön joskus aikaisemminkin Bredassa. Viime vuonna ukkonen alkoi, kun olin lähdössä kouluverryttelyyn ja koko kilpailu keskeytettiin sen vuoksi.

Sateen alkaessa oli aika hoitaa paperiasiat kuntoon. Menimme ensiksi ohjeen mukaan kansliaan, jossa tarkastettiin maksut. Pieni yllätys oli, kun maksuja ei näkynyt listoilla. Sitten soittelemaan Suomeen, että mitenkähän saataisiin maksuista tositteita. Ongelma sinänsä ei ollut, etteikö maksuja saataisi näkyviin ennemmin tai myöhemmin. Ongelma oli se, että emme saisi toisesta kansliasta papereitamme ennen kuin maksut näkyvät. Ja niissä papereissa oli mukana meidän tallirannekkeet. Ja tallialueelle ei pääse ilman rannekkeita. Siis miten hoitaisimme Samin? Onneksi toisesta kansliasta löytyi mukava kansliantäti, joka ymmärsi ongelmamme ja suostui antamaan paperit, kun lupasimme hoitaa kaiken kuntoon joukkueenjohtajan saapuessa seuraavana päivänä.

Illalla saimme tietää, että kuitit maksuista olivat saapuneet. Mutta seuraavaksi meni leiristä sähköt. Kun ne saatiin takaisin, päätimme hikisen päivän päätteeksi mennä suihkuun….josta tulikin vain kylmää vettä. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä tämä aloitus. Mutta kaikesta huolimatta olimme onnellisia, kun olimme päässeet ehjänä perille.