Aamulla saavuimme Ruotsiin ja pääsimme tutustumaan Tukholman aamuruuhkaan. Onneksi me ajoimme siinä lähinnä vastavirtaan ja reitti oli tuttu PM-kilpailuiden jäljiltä. Matka jatkui eteenpäin myös tutulla reitillä ja neljän tunnin ajon jäljiltä saavuimme viime syksyltä tuttuun yöpymispaikkaan ruotsalaisen valjakkokuskin Rebecca Kristianssenin talliin. Nyt täytyy kyllä todeta, että viime syksyinen reissu esi-MMiin oli tekemisen arvoinen. Moni asia on paljon helpompaa ja stressittömämpää, kun sen on jo kerran tehnyt ja nähnyt.


Matka kotipihasta Rebecalle oli kestänyt tasan 20 tuntia, mutta Sami tuli autosta ulos pirteän oloisena ja päätti heti alkuun tankata itseään sateen jäljiltä kentälle jääneestä lätäköstä. No, puhdasta vettä se sadevesikin on ja pääasia että joi, kun matkalla ei ollut juominen kunnolla maistunut.


Samille löytyi mukava karsina huilaamiseen ja me siistimme auton seuraavaa päivää varten lähtövalmiiksi. Loppupäivä meni valmistellessa suomalaista perinnejuomaa tulevaa nations eveningiä varten. Sami pääsi vielä illalla kävelylle ja me grillasimme iltapalaa. Eipä tarvinnut leirissä nukkumatti huudella, kun pimeys koitti.