3.-4.1. Tomaksen opissa

Kuinka aina voi osua paukkupakkaset, kun me suuntaamme kohti Ypäjää? Tämän vuoden ensimmäinen maajoukkuevalmennus pidettiin heti vuoden alkajaisiksi. Lauantaina ajettiin koulua lämpimässä Opistohallissa. Sen kunniaksi Samikin pääsi joululomalla parturiin, kun klipattu kohta oli jo kasvanut melko tiheään karvaan. Päätin lauantaina ajaa Samin ensimmäisen ajon Tomakselle ”bit lifterillä”, jotta saisin toisen mielipiteen sen käyttämiseen. Lauantai ajetiin lähinnä hyvää liikkettä ja kouluohjelman palasia. Tomas oli tyytyväinen Samin liikkumiseen ja muotoon ja oli sitä mieltä, että kuolainkokeilua kannattaa jatkaa.



Sunnuntaiksi pakkanen kiristyi ja meille oli tietenkin tarjolla vain Haimihalli eli kylmä halli. Onni on omistaa sähkölämmitteiset hanskat. Ilman niitä ei valmentautumisesta tulisi näissä pakkasissa mitään. Ainoa haitta on hanskojen jäykkyys, jonka takia joudun käyttämään ohuempia maratonohjia. Aamulla ajoimme läpi ensi kauden ohjelmaa ja kaikki muu sujui mallikkaasti, mutta yhden käden liikkeitä noilla hanskoilla ja nappulaohjilla on lähes mahdoton tehdä. Iltaåäivällä oli vuorossa tarkkuusajo, jossa saimme tehtyä kolme hyvää rataa. Viimenen niistä jopa puhtaana ja aikaan. Ponien 260m/min ahtaalla maneesiradalla on melkoista menoa. Kesällä löytynyt ravivarmuus tuntuu kuitenkin edelleen toimivan ja tuottavan tulosta. Ajankohtaan nähden treenaaminen on siis aivan mallilla ja kyllä nämä kelitkin joskus lämpenevät. Valmennuksen viimeinen haaste oli pakata poni kotimatkalle niin, että treenistä väsynyt poni ei jäädy tönköksi reilun kahden tunnin kotimatkalla.