10.5. Täysillä ja tarkasti

Tarkkuusradan avautuessa kello 10.30 taivaalle nousi tummia pilviä. Pakkasin sadevaatteet varalta kassiin ja polkaisin kohti tarkkuuskenttää. Isolla tarkkuuskentällä odotti 20 portin rata, jossa oli kaksi sarjaa. Sadevaatteiden sijaan olisinkin tarvinnut aurinkolasit, sillä taivas selkeni ja kentän valkoinen hiekka häikäisi silmiä.

Rata oli melkoisen kimurantti ja etenkin alkupää haastava opeteltavaksi. Jokainen portti ajettiin täysin erisuunnasta ja opetellessa sai olla todella tarkka, että valkoiset merkit jäivät vasemmalle puolelle. Hankalien lähestymisten lisäksi portit olivat pikkaisen vinossa sinne ja tänne. Portti kahdeksan oli pitkän sivun puolessa välissä keskellä ensimmäistä kiihdytyssuoraa ja se oli 5 cm muita kapeampi portti. Heti kiihdytyksen jälkeen oli tietenkin sarja ja toinenkin sarja oli samalla tavalla kiihdytyksen jälkeen. Aika paljon pientä tekemistä oli ratamestari rataan upottanut ja kaiken lisäksi hiekassa näkyi hyvin mittapyörän jälki. Haluaisin nähdä, miten ratamestari itse olisi ajanut mittaamaansa jälkeä pitkin. Sen verran kireiksi ja lyhyiksi olivat kaikki kaarteet mitattu. Ensimmäiseen sarjan lähestymiseen päätin kaartaa mitattua reittiä yhden portin kauempaa, mutta muuten päätin tavoitella mahdollisimman lyhyitä teitä.

Päätuomari kävi minulta erikseen kysymässä, että olinhan huomannut yhden portin olevan muita kapeampi, että osaisin tulla siihen varovaisemmin. En viitsinyt sanoa, että juuri siitä portista ajattelin ajaa täyttä laukkaa läpi. Päätuomari myös kauhisteli ääneen ponien uutta maksiminopeutta 260m/min ja toivoi minun ajavan järkevästi, että en menettäisi kokonaistulosta. Itse taas ajattelin asian niin päin, että jos radan pohja tuntuu hyvältä eikä vaarallisesti liiraa, niin ainoa järkevä tavoite minulla olisi lähteä tavoittelemaan tiukan maksimiajan puitteissa ajamista. Onneksi ratahenkilökunta laittoi vielä puolalaiset popit soimaan, kun lähdin viimeistä kertaa kävelemään rataa ympäri. Tajusin, että juuri siinä kohtaa, josta oli tarkoitus kääntyä lähtölinjalle, saavuimme poppilaitteiden sektoriin ja kokemuksesta tiedän sen olevan Samin kanssa aika haastava hetki.

Fillarilla takaisin tallille ja Sami vaunujen eteen. Alkukäynnit tuli käveltyä kisa-alueelle siirtyessä ja nurmiverkassa ajoimme raviympyrät eläinlääkärille. Lupa startata kilpailuun irtosi. Verryttelimme hetken nurmella ja siirryimme sitten hiekkaverkkaan. Olimme laskeneet tarkasti monentenako menemme ja selvittäneet, minkä näköiset valjakot menevät ennen meitä. Jostain syystä väliin tuli ylimääräinen valjakko ja kiukkuinen sisäänheittäjätäti yritti meille puolaksi jotain selittää. Väliäkö hällä, mutta oma vuorokin koitti jossain vaiheessa. Sami oli radalla hyvä ajaa ja radan pinta aivan mahtava. Alun mutkat tuntuivat hitailta, mutta portilta kuusi eteenpäin laitoimme tallaa tiskiin. Valtavien aplodien saattamana saavuimme maaliin ymmärtämättä kuulutuksista yhtään, mikä oli tulos. Joka tapauksessa olin rataan todella tyytyväinen. Englantilainen stewardi kehui ajoamme ja paikalle kipaisi myös hänen TA miehensä, joka ensimmäisenä muisti kertoa, että oli käskenyt meidän ajaa varovasti. Sen jälkeen hän onnitteli meitä loistavasta puhtaasta suorituksesta, joka oli mennyt myös 4 sekuntia alle maksimiajan! Meidän tulos jäi päivän ainoaksi nollatulokseksi. Vain yksi valjakko meidän lisäksi ajoi aikaan, mutta sai kolme palloa alas. Ja yksi ajoi pudottamatta, mutta sai puoli minuuttia yliaikaa. Tuloksia lukiessani tajusin lopullisesti, miten hienon tarkkuuden olimme ajaneet.


Loppukilpailun seurasimme vaunuilta palkintojenjakoa odotellessa. Yksikköponiluokan voittajana saimme kuulla Liettuan kilpailua jämäkämmän version maammelaulusta. Vaikka vertailukohtia yksikköponeissa ei ollut, niin jotain kertoo se, että kokonaistuloksemme oli kaikista KV-valjakoista toiseksi paras ja tarkkuudessa tuloksemme oli ylivoimaisesti paras. Tärkein tavoitteemme oli kuitenkin toteutunut. Tästä kilpailusta saimme kasaan ensimmäisen MM-kvaalituloksen! Illalla juhlistimme tulosta kuohuviinillä pokaalista ja nyrkkipyykillä. Oli aika pestä alkureissun vaatteet.